 |
L'Eglise Aristotelicienne Romaine The Roman and Aristotelic Church
Forum RP de l'Eglise Aristotelicienne du jeu en ligne RR
Forum RP for the Aristotelic Church of the RK online game
 
|
| Voir le sujet précédent :: Voir le sujet suivant |
| Auteur |
Message |
Ignius
Inscrit le: 17 Nov 2010
Messages: 3429
Localisation: Catalunya
|
 Posté le: Mar Oct 23, 2012 4:48 pm Sujet du message: [Fi] Hyveiden kirja- Esihistorian |
 |
|
Hyveiden kirja
Esihistoria
_________________
Dernière édition par Ignius le Mar Oct 23, 2012 4:56 pm; édité 1 fois |
|
| Revenir en haut de page |
|
 |
Ignius
Inscrit le: 17 Nov 2010
Messages: 3429
Localisation: Catalunya
|
| Posté le: Mar Oct 23, 2012 4:49 pm Sujet du message: |
|
|
| Citation: |
Esihistorian kirja
Kappale 1 - «Oanylone»
Ihmiset olivat siitä lähtien Jumalan lapsia. Sen vuoksi heillä oli nyt sielut, jotka tuomittaisiin aikojen lopussa hyveiden harjoittamisen perusteella. Lisäksi heidän piti omistautua työlle säilyttääkseen olemassaolonsa. Muut luomukset, lukuunottamatta häntä, jota Kaikista Korkein ei ollut nimennyt, olivat nyt heidän alamaisiaan. Heitä ihmiset pystyivät näin ollen viljelemään ja kasvattamaan ravinnokseen.
Jumala ei enää puuttunut tapahtumiin maailmassa, antaen lapsensa elää ja menestyä. Hän oli antanut olennolle, jota ei suostunut nimeämään, vapauden koetella heitä, jotta heidän tulisi valita synnin ja hyveen väliltä. Koska Hän oli kaikkitietävä, Hän tunsi tulevaisuuden, mutta tahtoi silti heidän osoittavan olevansa luotettavia, ilman, että tuomitsemitsi heitä etukäteen.
Oane, hän, joka oli vastannut oikein Jumalalle, oli noussut heimonsa hengen nostattajasta heidän johtajakseen. Hän ei hidastellut tavoitteeseen pääsemisessä. Hän johti heidät maailman halki paikkaan, jossa heidän kukoistuksensa olisi mahdollinen. Näiden vuosien aikana he ylittivät aavikoita, vuoria ja tasankoja, läpi koko maailman. Oane heikentyi matkan varrella, mutta ei koskaan antanut periksi heikkoudelleen.
Viimein tuli päivä, jona he löysivät alas asettumiseen sopivan laakson. Siellä oli järvi, jossa näytti olevan yltäkylläisesti kalaa. Suuret aukeat olivat sopivia maan viljelyyn ja karjan kasvatukseen. Ympäröivät metsät tuottaisivat tarvittavan puutavaran. Paikalta löytyi myös puutarha, jossa kasvoi monia hedelmäpuita. Laakso sijaitsi aivan vuoren juurella, josta erinäisiä mineraaleja, kultaa, rautaa tai hiiltä, pystyttiin kaivamaan.
Oane oli tyytyväinen, sillä viimein hänen etsintänsä tuli päätökseen. Hän ihaili laaksoa, kun yhtäkkiä hän lyyhistyi kasaan. Kaikki ympäröivät hänet auttaakseen. Jotkut heistä yrittivät nostaa häntä istumaan, oli kuitenkin selvää niiden hetkien olevan hänen viimeisiä. Mutta muiden kauhistuessa murhenäytelmää, Oane hymyili täysin tyynesti.
Hän sanoi: ”Älkää pelätkö, sillä kuolemani on ainoa tieni Jumalan luo. Pääsin paikkaan, jonka Jumala oli minulle varannut tässä maailmassa, ja toteutin sen, minkä Hän minun tahtoi toteuttavan. Kuolema ei ole minulle elämäni menetys vaan polku kohti toista, parempaa sellaista. Sama tapahtuu teille, jos pystytte elämään hyveellisesti. Silloin kyyneleenne eivät ole surun vaan ilon kyyneliä, sillä Kaikkein Korkein antaa minulle kauneimman lahjoista. Rakastakaa Häntä ja Hän on teitä rakastava. Jumaloikaa Häntä ja Hän on teitä siunaava. Eläkää hyveellisesti ja Hän on vetävä teidät vierelleen.”
Silloin hän veti viimeisen hengenvetonsa. Ja kaikki katsoivat ympärilleen, kohdaten toistensa katseet, ymmärtämättä täysin edelleenkin näkyvää tyyneyttä heidän oppaansa kasvoilla. He hautasivat hänen ruumiinsa keskelle laaksoa, jossa he vastedes asuisivat. He vannoivat tapaavansa haudan ympärilla jokaisena tulevana viikkona, jotta hän voisi olla mukana opastamassa heidän osoittaessaan kunnioitusta Jumalalle.
Mutta kukaan ei ymmärtänyt Oanen Jumalaa kohtaan tuntevaa rakkautta, joka antoi hänen ottaa kuoleman vastaan niin tyynesti. Silti, kukaan ei halunnut sanoa moitteen sanaa hänestä, joka oli tehnyt niin paljon heidän eteensä. Kunnianosoituksena hänen palvelukselleen ihmiskunnalle ja Jumalalle, he päättivät antaa rakentamalleen kaupungille nimeksi Oanylon, ”Oanen kaupunki”.
Spyosu
|
_________________
|
|
| Revenir en haut de page |
|
|
Ignius
Inscrit le: 17 Nov 2010
Messages: 3429
Localisation: Catalunya
|
| Posté le: Mar Oct 23, 2012 4:50 pm Sujet du message: |
|
|
| Citation: |
Esihistorian kirja
Kappale 2 - «Työ»
Ajan mittaan miesten ja naisten määrä kasvoi jatkuvasti, heidän säilyttäen rakkautensa Jumalaan ja torjuten pimeyteen Nimettömän Olennon. Tämä ravitsi päivä päivältä enemmän katkeruuttaan ja vihaansa näitä Jumalan niin rakastamia ihmisiä kohtaan, jotka olivat anastaneet hänen paikkansa Luomakunnan hallitsijana. Miehet ja naiset elivät huolettomasti sillä välin kun heidän vihollisensa suunnitteli kostoa, pimeydessä.
Jumala oli määrännyt miehet ja naiset työhön varmistaakseen heidän selviytymisensä. Tämä raskas aherrus siirsi huomion pois välinpitämättömyydestä. Ja miehet ja naiset osasivat olla kekseliäitä, sillä Jumala oli heidät sellaisiksi tehnyt. He keräsivät sitä, mitä Hän oli heille luontoon jättänyt. He oppivat järjestämään näitä varoja varmistaakseen eloonjäämisensa, ja heidän elämänlaatunsa parantui.
He ottivat luonnossa kasvavan vehnän ja viljelivät sitä pelloillaan. Mylläri muutti vehnän jauhoiksi myllyssään. Leipuri valmisti sitä uunissaan tehdäkseen siitä leipää. He ottivat kauran, jota kasvoi luonnossa ja viljelivät myös sitä pelloillaan. He ottivat vihannekset, joita kasvoi luonnossa ja viljelivät niitä keittiönsä puutarhoissa. He kokosivat hedelmät tietyistä puista ja ottivat niistä ravinteita. Hedelmistä ja vihanneksista saatu mielihyvä teki heistä mukavampia, ja heidän ympärillään oli mielekkäämpää olla.
Merellä, joissa ja järvissä he kalastivat ja heidän älykkyytensä kasvoi. He keksivät veneen ja kalaa tuli heidän käsiinsä entistä enemmän. Joskus, jotkut heistä heräsivät aamulla veneensä alta. Silloin he kiittivät Jumalaa tästä lahjasta. He kasvattivat lehmiä, sikoja ja lampaita laitumillaan, pitäen huolta niistä olennoista, jotka Jumala oli heidän huomaansa jättänyt. He käyttivät niitä ravintonaan ja lihoivat sen myötä.
Teurastaja valmisti lihaa näiden olentojen ruhoista. Tuota tehtävää varten he keksivät veitsen, esineen, joka teki lihan erottelemisen palasiksi mahdolliseksi. Liha, jota he vetivät itseensä, ravitsi heitä, ja he tunsivat itsensä erityisen vahvaksi syötyään sitä. He saivat lehmistä myös maitoa, pehmeää nektariinia vailla vertaa.
He kerivät lampaansa ja ottivat villat talteen. He säilyttivät nahan tehdäkseen siitä vuotaa. He sitoivat villan ja vuodan yhteen, valmistaen vaatteita, jotka suojasivat tuulelta ja varmistivat hyvän ulkonäön säilymisen. Luonnon antaessa heille kaiken, mitä he vain toivoa voivat, heidän piti keksiä tynnyrit, joihin säilöä työnsä hedelmät.
Suojautuakseen taivaan ikkunan avautumiselta, he loivat itselleen taloja, joissa asua. He hankkivat sisälle vuoteita, kynttilöitä, pöytiä, tuoleja... ja kaikkea, mikä voisi parantaa heidän mukavuuttaan. Tätä varten kaivosmies haki kiveä ja rautaa kaivoksista. Ja metsuri kaatoi puita. Helpottaakseen heidän työtään, seppä sulatti rautaa ja työsti puuta takoakseen työkaluja, kuten kirveitä ja veitsiä.
Aika ajoin Jumala osallistui tähän ilon aikakauteen antamalla heille, jotka olivat tyytyväisiä maailmaan, ruokaa, jota heidän ei tarvinnut tuottaa. Joskus, Hän myös rohkaisi heitä tehden heistä karismaattisempia, voimakkaampia ja älykkäämpiä. Ja sunnuntaisin, ennen ateriaa, he kokoontuivat keskelle kaupunkia, Oanen haudan ympärille, rukoillakseen Hänelle, hänen pitäen heistä niin syvästi. Tosin heillä ei ollut pappeja vielä, sillä heillä ei ollut siihen tarvetta ollessa suoraan yhteydessä Jumalaan.
Spyosu
|
_________________
|
|
| Revenir en haut de page |
|
|
Ignius
Inscrit le: 17 Nov 2010
Messages: 3429
Localisation: Catalunya
|
| Posté le: Mar Oct 23, 2012 4:51 pm Sujet du message: |
|
|
| Citation: |
Esihistorian kirja
Kappale 3 - «Väliinpitämättömyys»
Miesten ja naisten yhteiskunnasta muokkautui kauniimpi ja hienostunut.
He oppivat valmistamaan viiniä rypäleestä, yrittäen ymmärtää vuosien ajan kyseisen juoman vivahteista ja jalostuksesta. He saivat myös selville, miten valmistaa olutta ohrasta ja humalasta. Tarkoitustaan varten he keksivät vaikuttavan kokoiset uunit. Heidän tuli oppia työskentelemään yhteisymmärryksessä, päästäkseen kyseiseen lopputulokseen. Mutta he eivät koskaan epäilleet etteikö toiminta olisi ollut sen arvoista.
Lisäksi taide ja tiede luotiin nostamaan heidät edelleen lähemmäksi Jumalaa. He oppivat säveltämään musiikkia, kappaleista tuli jatkuvasti kauniimpia ja säestävät soittimet soivat koko ajan paremmin tehtyinä. He löysivät kasveja, jotka hoitivat haavoja ja tauteja, ja niin heidän terveytensä antoi heidän palvella Jumalaa kauemmin. He keksivät kirjoituksen, mikä antoi heidän tallettaa tietonsa tuleville sukupolville.
Jumala oli tyytyväinen. Hänen lapsensa olivat kehittäneet itseään paikassa, jonka Hän oli heille antanut. Mutta Hän tiesi tämän ihanan kevään näkevän hyveen kukkasten kuihtumisen, sillä Nimetön Olento märehti vieläkin, raivossaan ja vihassaan. Syvällä pimeydessä maaten, se odotti hetkeä, jona todistaa Kaikista Korkeimmalle, että Oanen antama vastaus ei ollut paras. Se jatkoi virheessään, kieltäen rakkauden voiman ja itsepintaisesti kuvitellen vahvemman vallan heikomman yli olevan elämän tarkoitus.
Mutta kaikki keksinnöt, jotka ihminen oli saanut aikaan, tekivät työstä vähemmän vaikeaa. Heillä oli koko ajan vähemmän työtä tehtävänä ja enemmän ja enemmän hedelmiä poimittavina. Kun ennen vehnän korjuu vei heiltä kokonaisen kuukauden, nyt he saivat saman verran vain kolmanneksella ajasta. Kun taas ennen he saivat kalan joka toinen päivä, tästedes he saivat yhden päivässä, kenties jopa kaksi. Aiemmin heidän oli työskenneltävä päivittäin viljellääkseen vihanneksia, enää heidän ei tarvinnut muuta kuin korjata sato.
Ja yhtä tärkeimmistä tieteistä ei vielä ollut olemassa, sillä teologia oli tuntematon käsite näille ihmisille. Heillä ei ollut pappeja, joten ei ollut ketään, joka olisi voinut omistautua kokonaan Jumalalle. Heiltä puuttuessa kruunattu teksti, heillä ei ollut mitään, mitä opiskella. Ihmisen usko oli vielä niin alkukantainen, ettei se tarvinnut välittäjää Jumalan ja heidän välillä. Mutta tämä näennäinen puhtaus heidän rakkaudessaan Jumalaa kohtaan oli juuri se, mikä veisi heidät turmioon.
Ihmiset päihtyivät elämänsä helppoudesta. Kaikki vaikutti heistä niin helpolta ja miellyttävältä, joten he eivät enää ymmärtäneet tarvetta omistaa elämää työlle. Jokainen nautinto antoi heille mahdollisuuden torjua työnteko. He pitivät maailmasta, mutta he pitivät siitä maailmana, eivät sen vuoksi, että Jumala oli sen heille antanut, rakkautensa osoituseksi. He harhautuivat vähitellen rakkaudestaan Jumalaa kohtaan.
Näin ollen ihmiset tahattomasti löysivät ensimmäisen synnin. Myöhemmin se sai nimekseen välinpitämättömyys. Tämä synti koostui harhautumisesta jumallisen rakkauden edestä, antautuen maalliselle elämälle välittämättä hengellisestä, ollen huolissaan nykyisyydestä ajattelematta sitä, mitä Jumalalla on suunnitelmissa meille. Tämä synti oli tuova muut synnit, täten johtaen ihmiskunnan kohti tuhoa. Synti ylettyi korkeuksiinsa, kun sunnuntait eivät enää täyttyneetkään rukouksista, vaan täydellisestä toimeettomuudesta.
Spyosu
|
_________________
|
|
| Revenir en haut de page |
|
|
Ignius
Inscrit le: 17 Nov 2010
Messages: 3429
Localisation: Catalunya
|
| Posté le: Mar Oct 23, 2012 4:51 pm Sujet du message: |
|
|
| Citation: |
Esihistorian kirja
Kappale 4 - «Synnit»
Ihmiset olivat löytäneet väliinpitämättömyyden. He olivat halveksineet Jumalan rakkautta. He suosivat maallisia asioita, jotka hän oli luonnut ylitse Jumalan itse. He olivat ottaneet suuren ilon osana jumalallista, unohtaen rakastaa. Oane ei ollut enää opastamassa heitä, hän oli ainoa, joka todella ymmärsi Korkeimman rakkautta. Nyt, ilman hänen opastustaan, ihmiset eivät voineet enää huomata eroa hyveen ja synnin väliltä.
Jotkut alkoivat sitten syömään enemmän kuin nälkä vaatisi, ottaen nautinnon, joka kasvoi koko ajan. Hedelmän makeutettu maku, lihan maku ja alkoholin päihtymys ohittivat elämän pienet nautinnot. Heidän nautinnoissaan ei enää ollut tilaa kukkien pehmeälle tuoksulle, eikä maan kauneudelle. He tulivat siihen pisteeseen, että edes heidän työnsä hedelmät eivät riittäneet heidän himolleen.
Siinä pisteessä ahneus rikkoi miesten ja naisten kahleet. Jokainen piti työnsä hedelmät itsellään kieltäytyen jakamasta sitä. Vahva tuotti enemmän, söi enemmän, joi enemmän ja tuli silti vahvemmaksi. Heikot tuottivat vähemmän, söivät vähemmän, joivat vähemmän ja heikentyivät. Miesten ja naisten yhteisö hajaantui heidän loputtoman maallisten tavaroiden janon takia, joka johti heidät ahneuteen.
Sitten, mies ja nainen kehittivät ylpyden. Vahva alkoi halveksia heikompia, jotka eivät voineet olla ravittuja yhtä paljon kuin he toivoivat. Kuten Nimetön, he ajattelivta että vahvan rooli on hallita heikkoa. Nimetön näki sitten, että sen koston hetki oli tullut. Se eteni pimeydessä ja ilmestyi niille, joita oli halveksittu. Se kysyi heiltä: "Miksi sallia muiden tehdä sinulle noin, miksi ei kumota heidän roolinsa?"
Ja heikko alkoi kadehtia vahvaa. Vahva, tyytyväisena asemaansa, ei nähnyt, että heikommat ihmettelivtä, miksi he olivat vähemmän lahjakkaita kuin vahvat. Nimetön nautti riemuissaan, koska sen tunsi kunniansa hetken saapuvan. Hän supisi heikkojen korviin ja tönäisi heidän kaipaustaan. Vihan salamoi heikkojen sydämmissä, mikä kapinoi sisäisesti tätä vääryyttä vastaan. Se kysyi heiltä, miksi he rajasivat tätä tunnetta heidän sieluissaan eivätkä antaneet sen ilmentyä?
Niin, mies ja nainen iskivät heidän veljiin ja sisariin. Ottaen veitset ja kirveet käsiinsä, jokainen siksi toiseen tuhon ja väkivallan myrskyssä. He olivat keksineet sodan, mikä saavutti sen vimman kun kaikki alkoivat polttaa toisen talon ja tuhota toisen pellot. Nimetön tuli jälleen niiden lähelle, jotka olivat kuunnelleet sitä, ja sanoi heille, että väkivalta voisi mahdollistaa heitä hallitsemaan heidän naapureitaan.
Mies otti naisen ja nainen otti miehen. Vahva väärinkäytti heikkoa ja heikko kärsi vahvaa. Kaikki se alkoi siveettömän hyökkäyksen ja väkivallan eläimellisestä vimmasta. Heidän sekoittuneet ruumiinsa heijastuivat palavien talojen liekeistä. Ruoka oli ahmittu ja juoma oli ryypätty. Kuiskaukset kannustivat säädyttömiin eleisiin. Todellinen paheiden vimma otti paikan. Eikä Jumalan rakkaudelle annettu enää ajatusakaan.
Spyosu
|
_________________
|
|
| Revenir en haut de page |
|
|
Ignius
Inscrit le: 17 Nov 2010
Messages: 3429
Localisation: Catalunya
|
| Posté le: Mar Oct 23, 2012 4:52 pm Sujet du message: |
|
|
| Citation: |
Esihistorian kirja
Kappale 5 - «Syntien kuningas»
Sitä kesti viikon ja sitten kuukauden. Ihmisen paheellisuudella ei enää ollut rajoja. Myös, tuona aikana, kenelläkään ei ollut aikomustakaan työhön. Väkivalta ja kohtuuttomat hyökkäykset olivat heidän jokapäiväinen leipänsä. Viljavarastot kaadettiin maahan ja kaikki taistelivat saadakseen niin paljon ruokaa kuin mahdollista. He eivät tahtoneet enää mitään, mutta he olivat antautuneet materiaalin himolleen.
Kaikki olivat epäluuloisia toisistaan. Vähäisin selitys oli tarpeaksi hyvä aloittamaan uudelleen heidän väkivallan sinfoniansa. Kun yksi, ahneuden työntämänä, kadehti toisen ruokaa ja yritti varastaa sen itselleen, toinen, täynnä ahneutta, vastasi väkivallalla. Kukaan ei enää puhunut sanaakaan, ellei se ollut uhkaus tai loukkaus.
Miehet ja naiset eivät enää katsoneet tähtiä kohti. Synti oli ottanut vallan heidän elämässään. He olivat unohtaneet jopa Jumalan olemassa olon eivätkä tunteneet enää Hänen rakkauttaan. He eivät pitäneet enää muusta kuin syntien epäterveellisistä nautinnoista. Ilman Oanea muistuttamassa heitä, hyveet unohdettiin ja paheellisuus oli heidän vihattavien elämiensä ylimmällä korokkeella.
Heidän ainoa ulkopuolinen tiedonlähde oli olento, jolle Jumala ei ollut antanut nimeä. Se oli vahingoniloinen, ajatellen että se voisi viimein näyttää Ylimmälle, että sen vastaus oli oikein ja Oanen väärä. Sen mukaisesti, vahva johti heikkoja ja heikot nöyrtyivät. Se kielsi rakkauden voiman ja vihasi Oanea hänen uskonsa puhtauden vuoksi.
Se oli ainoa joka muisti, että hänet oli poltettu kaupungin keskustassa. Uhmassaan, se meni hänen haudalleen ja paljasti hautakiven. Se kaivoi esiin Oanen jäännökset ja tanssi koko yön, hyppien hänen ruumiillaan ja laulaen sen ilosta tuhota hänen työnsä. Ympärillä, kaupunki oli liekeissä, ihmiset taistelivat, olivat pahoinpideltyjä, tekivät itsemurhia ja kiduttivat mielipuolisesti. Sen voiton hetki näytti olevan tulossa.
Se meni kaivoksille hankkiakseen sitä, mitä sen tarvitsi takoakseen itselleen Luotujen johtajan kruunin. Tämä kruunu oli tehty kullasta, hopeasta, timanteista, rubiineista, jalokivistä ja kaikesta siitä arvokkaasta mitä se saattoi löytää. Sen paino osoitti sen ylpeyden ja vihan miehiä ja naisia kohtaan, jotka Nimetön oli korruptoinut. Ja se oli ainoa, joka nosti katseensa taivaaseen, mutta vain näyttääkseen voitonhymynsä Jumalalle, jolta se odotti epäonnistumisen myöntämistä.
Sitten Jumala päätti antaa suuren oppitunnin näille ihmisille, jotka olivat pettäneet Hänet. Taivas pimeni yhteisön päällä ja tuuli puhalsi suurella raivolla. Hän sanoi sitten: "Vaikka annoin teille minun rakkauteni, te harhauduitten minulta, asettaen etusijalle sen olennon sanat, jolle minä en antanut nimeä. Mielummin ylensitte itsenne maallisilla nautinnoilla kuin antaisitte suosionne minulle.
Hän lisäsi: "Minä loin sinulle paikan nimeltä Helvetti, missä pahimmassa joukossa te tulette ikuisesti kärsimään piinaa rangaistuksena teidän synneistänne. Seitsemänä päivänä teidän kaupunkinne tulee hukkumaan liekkeihin. Ja noille se on muistutuksena siitä, että on pääsy ikuisesti Helvettiin. Kuitenkin, olen jalomielinen, ja ne, jotka tekevät parannuksen, tulevat pääsemään ikuisesti aurinkoon, Paratiisiin."
Spyosu
|
_________________
|
|
| Revenir en haut de page |
|
|
Ignius
Inscrit le: 17 Nov 2010
Messages: 3429
Localisation: Catalunya
|
| Posté le: Mar Oct 23, 2012 4:53 pm Sujet du message: |
|
|
| Citation: |
Esihistorian kirja
Kappale 6 - «Rangaistus»
Ihmiset olivat antaneet itsensä syntien omiksi, joten Jumala päätti rangaista heitä. Mutta suurin osa heistä ei ymmärtänyt, että vika oli heissä, sillä he olivat luovuttaneet paheilleen. He olivat ottaneet elämäänsä niin paljon nautintoa, että ajatus rangaistuksesta pelotti heitä. Suuret määrät heitä päätti paeta Oalynen kirotusta kaupungista. Kuitenkin, Olento ilman nimeä löysi seitsemän ihmistä, joille synti maistui niin hyvin, että he voisivat olla niiden ruumiillistumia.
Azazel oli luovuttanut ahneudelle, Asmodeus himolle, Belial ylpeydelle, Lucifer väliinpitämättömyydelle, Beelzebub ahneudelle, Leviathan vihalle ja Saatana kateudelle. Nimettömän neuvostoissa he saarnasivat kapinaa Jumalaa vastaan, vahvistaen, että vain kateus oikeuttaa Häntä rangaistuksessaan. He lisäsivät, että Hän on heikko, eikä voisi asettaa uhkaustaan toteen. Monet ihmiset kuuntelivat heitä tarkasti.
Seitsemän muuta ihmistä ymmärsivät minkä virheen he olivat tehneet. Heidän nimensä olivat Gabriel, George, Mikael, Uriel, Galadrielle, Selafiel ja Rafaella. He saarnasivat nöyryydestä ja vakuuttivat, että oli tarpeen hyväksyä rangaistus, joka pyyhkisi synnit pois. Heidän puheensa todisti hyveitä, joihin he olivat alkaneet ruumiillistua. Gabriel valvoi raittiuutta, George ystävyyttä, Mikael oikeudenmukaisuutta, Uriel anteliaisuutta, Galadrielle suojelua, Selafiel iloa ja Rafaella vakaumusta. Vain kourallinen ymmärsi heidän sanojaan, mutta jokaisen heidän usko oli sadan syntisen arvoinen.
Ne kuusi päivää olivat kamalat, salamat repivät taivasta ja ukkonen ravisutti heikkojen mieliä. Lukuisat ihmiset pakenivat. Jäljelle jäivät vain synnillisimmät, jotka kuuntelivat seitsemän synnin ruumiillistuman saarnoja, sekä ne, jotka kuulivat seitsemän hyveen ruumiillistumaa, hyväksyen rangaistuksen. Jopa Nimetön pakeni varovaisuudessaan, jättäen seuraajansa yksin saarnaamaan hulluuttaan.
Seitsemäs päivä päätti jumalallisen rangaistuksen jättiläismäiseen luonnonmullistukseen. Kuului korvia huumaava vapina ja maa repesi niiden alla, jotka vielä olivat kaupungissa. Korkeat liekit söivät heidät. Rakennukset halkesivat, kiviä satoi asukkaiden päälle ja liekit tuhosivat kaiken. Pian koko kaupunki oli pyyhkiytynyt maanpinnalle, jättämättä merkkiäkään sen olemassaolosta.
Jumala rankaisi seitsemää synnin ruumiillistumaa. Heidät heitettiin kuuhun, elämään ikuista kärsimystä ruhtinasdemoneina. Ne jotka olivat kuunnelleet heitä, kärsivät saman kaamean kohtalon demoneina. Heidän rakkautensa paheita ja vihansa Jumalaa kohtaan kasvoi vuosisatojen aikana, he ottivat yhä enemmän ja enemmän epäterveellisiä paheita elämäänsä. Ja heidän ruumiinsa alkoivat vähä vähältä heijastamaan heidän sydämensä pimeyttä ja petomaisuutta.
Mutta Jumala näki, että seitsemän puhdasta ja ne, jotka olivat heitä seuranneet olivat osoittaneet, että ihminen kykenee katumukseen ja nöyryyteen. Hän nosti heidät aurinkoon ja siunasi heidät ikuiseen onneen paratiisissä. Seitsemää puhdasta alettiin kutsua arkkienkeleiksi ja heidät opetuslapsiaan enkeleiksi. He olivat Korkeimman avustajia, auttamalla ihmisiä tarvittaessa sekä taistelussa olentoa, jolle Hän ei antanut nimeä, vastaan.
Spyosu
|
_________________
|
|
| Revenir en haut de page |
|
|
Ignius
Inscrit le: 17 Nov 2010
Messages: 3429
Localisation: Catalunya
|
| Posté le: Mar Oct 23, 2012 4:54 pm Sujet du message: |
|
|
| Citation: |
Esihistorian kirja
Kappale 7 - « Exodus »
1 Koko Oanylonen kaupunki oli siis imeytynyt maan sisuksiin, liekkien syötäväksi. Puhdistaakseen maan Jumala kylvi synnin kaupungin raunioille suolaa, ettei elämä ikinä voisi asettua sinne ja kukoistaa. Jumalallinen mullistus levitti pölyä useiden mailien päähän. Eri ryhmät, jotka olivat paenneet, moninkertaistivat vauhtinsa paetakseen, jättäen taakseen entisen elämänsä. Suurin osa valitti, että se oli vääryys heitä kohtaan. Erossa Jumalasta ja Hänen rakkaudestaan, he eivät ymmärtäneet Hänen jumalallista päätöstään.
2 Jotkut saapuivat merelle. He kaatoivat puita ja tekivät niistä veneitä. Vei paljon aikaa heiltä saada työnsä valmiiksi. Itse asiassa, he olivat menettäneet ahkeruutensa ja oli vaikeaa saada ne valmiiksi. He viettivät enemmän aikaa loikoillen rannalla kuin raviten itseään tai rakentaen laivojaan. Mutta pölyn yhä etenevät pilvet muistuttivat heitä töistä. Vähä vähältä, he alkoivat jälleen nauttia ponnisteluistaan, ja vaikka he eivät enää eläneet hyveessä, he eivät tunteneet enää syntejä, joita he olivat harjoittaneet Oanylonessa.
3 Kun veneet olivat valmiit, he lähtivät vaeltamaan maailmalle, ylittäen meret ja rantautuen niille rannoille, jotka vaikuttivat suotuisilta. Toinen ryhmä pakeni sisämaahan katastrofia. He ylittivät erilaiset metsät, suot, joet, laaksot, kukkulat, vuoret, jäätiköt ja tasangot. Jokainen kerta, kun he löysivät suotuisan paikan, ryhmä pysähtyi ja perusti kaupungin.
4 Siten he asuttivat koko maailman vähitellen, perustamalla kylän minne ikinä saapuivatkaan. Jokainen kaupunki järjesti oman poliittisen järjestelmän. He äänestivät päälliköstä, joka hallinnoi yhteisön varoja. Nuo nimittivät vartijoita, että kaupungin lakeja kunnioitettaisiin. Rahoittaakseen tämän alkavan hierarkian, he ottivat kaivoksista kultaa ja hopeaa tehden niistä valuuttaa. Tämä ajatus helpotti kauppaa kussakin kaupungissa.
5 Mutta ennen kaikkea, se mahdollisti vaihtamaan tavaraa kaupunkien välillä. Mutta tämä kauppa rikastutti toisia toisten kustannuksella. Kaupungit kilpailivat yhä enemmän keskenään voimavarojen hallinnasta. Mitä he eivät saaneet kaupalle, he yrittivät ottaa väkisin. Siten jokainen kaupunki järjesti oman armeijan ja koulutti sotilaitaan rikastuttamaan yhteisöä ja sen johtajia.
6 Sitten Jumala päätti antaa heille mahdollisuuden oppia ystävyyden, että ihmiset lopettaisivat toistensa tappamisen. Hän jakoi ainoan kielen lukuisiksi kieliksi. Ihmiset eivät enää voineet ymmärtää, mitä toisessa kaupungissa puhuttiin. Korkein salli heidän oppia kielen, jota he eivät tunteneet. Tämä koulutus vaati kutakin avaamaan itsensä toisten kulttuurille. Siten he olivat vähemmän taipuvaisia taistelemaan, kun oli välttämätöntä oppia toisten kieli, että ymmärtäisi heidän tarkoituksiaa.
Spyosu
|
_________________
|
|
| Revenir en haut de page |
|
|
Ignius
Inscrit le: 17 Nov 2010
Messages: 3429
Localisation: Catalunya
|
| Posté le: Mar Oct 23, 2012 4:55 pm Sujet du message: |
|
|
| Citation: |
Esihistorian kirja
Kappale 8 - « Pakanismi »
1 Paettuaan Oanylonesta ihmisryhmät olivat hajaantuivat ja asuttivat maailman. Heidän jälkeläisensä olivat perustaneet kaupunkeja, muodostaneet hallituksia ja keksineet rahan, joka mahdollisti kaupan. Mutta he olivat keksineet sodan ja kannustaakseen heitä tietämyksen tavoitteluun taistelun sijaan Jumala oli jakanut ainoan kielen lukuisiksi.
2 Jokaisesta näistä ihmisestä muodostettiin ryhmä etsimään jumalallisen todellisuuden ymmärrystä. Mutta tämä ryhmä oli yhtä tietämätön Jumalasta kuin muukin ihmiskunta. Ihmiset eivät enää tunteneet Hänen jumalallista rakkautta koska heidät oli erotettu Hänestä. He etsivät selitystä heidän elämälleen samalla kun vastaus annettiin heille. Mutta he eivät enää voineet kuulla häntä ja jäivät siten kuuroiksi Hänen rakkaudelleen.
3 Ryhmä päätti, että jokaisessa asiassa, jokaisessa elementissä, joka ympäröi miehiä ja naisia, oli henki, jonka voima ylitti heidän ymmärryksen. Näillä elementillisillä hengillä oli yli-inhimillisiä kykyjä. Ne olivat varustettu erilaisilla persoonallisuuksilla eivätkä ne koskaan epäonnistuneet, kilpaillen keskenään osoittaakseen kuka oli voimakkain.
4 Näin heillä ei enää ollut Jumalaa sydämmissään, he olivat keksineet koko Panthaneonin vääriä jumalia. Kun taivas kattaa maailman, ja on valon lähde, he tekivät taivaan jumalan, heidän jumaluuksiensa kuninkaan. Sen salama tuli nopeasti tunnetuksia ja jokainen ihminen oppi nopeasti pelkäämään sitä. Koska ihmiset eivät enää tunteneet hyveitä, jumalat, jotka he olivat keksineet, olivat yhtä korruptoituneita kuin he itse. Heidän jumalallinen kuninkaansa pystyi muuttamaan itsensä kultapilveksi harjoittaakseen himon syntiä prinsessojen kanssa.
5 Kunnioittaakseen useita jumaliaan, ihmiset tekivät kirkkoja, jotka oli omistettu niille, ja nimesivät ne "temppeleiksi". Itseään, toimien pakanuutensa saarnaajina, he nimittivät "papeiksi". He anoivat apua näiltä jumalilta, ja vastalahjaksi uhrasivat eläimiä niille. Sitä vastoin Jumala oli opettanut Oanen kautta, että maailman useita eläimiä, vaikkakin soveltaen ihmisiin, piti kunnioittaa, ja se oli heidän vertaan joilla pakanat ylistivät vääriä jumaliaan.
6 Mutta ei ollut rakkautta uusille jumalille. Niitä käytettiin vain palvelujen pyytämiseen uhrausten vaihtokaupaksi. Toki pakanat kunnioittivat jumaliaan, mutta se oli pelkoa eikä rakkautta. Monet kaupungit liityivät kuningaskunniksi, joiden päänä oli kuningas. Niihin pyydettiin pakanapappeja, jotta niiden jumaluuksien pitäisi tulla heidän avuksi ja väärät papit uskoivat, että kaupunkien tulevaisuus oli kirjoitettu eläinten sisälmyksiin.
7 Mutta miesten ja naisten sydämmiin jäi tyhjiö. He ikävöivät, mihin heidät oli tehty. He ikävöivät Jumalan rakkautta, jonka Hän halusi antaa, ja että Hän odotti vastinetta. Sitten Jumala päätti, että on aika muistuttaa Hänen luomustaan sen tarkoituksesta. Hän löysi lapsen kaupungista nimeltä Stagirus ja opetti Hänen Sanansa hänelle, että ihminen voisi löytää tien hyveeseen. Tämä lapsi oli nimeltään Aristoteles.
Spyosu
|
_________________
|
|
| Revenir en haut de page |
|
|
|
|
Vous ne pouvez pas poster de nouveaux sujets dans ce forum
Vous ne pouvez pas répondre aux sujets dans ce forum
Vous ne pouvez pas éditer vos messages dans ce forum
Vous ne pouvez pas supprimer vos messages dans ce forum
Vous ne pouvez pas voter dans les sondages de ce forum
|
|
FAQ
Rechercher
Liste des Membres
Groupes d'utilisateurs
S'enregistrer
Profil
Se connecter pour vérifier ses messages privés
Connexion
