L'Eglise Aristotelicienne Romaine The Roman and Aristotelic Church Index du Forum L'Eglise Aristotelicienne Romaine The Roman and Aristotelic Church
Forum RP de l'Eglise Aristotelicienne du jeu en ligne RR
Forum RP for the Aristotelic Church of the RK online game
 
Lien fonctionnel : Le DogmeLien fonctionnel : Le Droit Canon
 FAQFAQ   RechercherRechercher   Liste des MembresListe des Membres   Groupes d'utilisateursGroupes d'utilisateurs   S'enregistrerS'enregistrer 
 ProfilProfil   Se connecter pour vérifier ses messages privésSe connecter pour vérifier ses messages privés   ConnexionConnexion 

[Fi] Hyveiden kirja- Pimennyksen

 
Poster un nouveau sujet   Répondre au sujet    L'Eglise Aristotelicienne Romaine The Roman and Aristotelic Church Index du Forum -> La Bibliothèque Romaine - The Roman Library - Die Römische Bibliothek - La Biblioteca Romana -> Le Dogme - The Dogma
Voir le sujet précédent :: Voir le sujet suivant  
Auteur Message
Ignius



Inscrit le: 17 Nov 2010
Messages: 3429
Localisation: Catalunya

MessagePosté le: Mar Oct 23, 2012 5:01 pm    Sujet du message: [Fi] Hyveiden kirja- Pimennyksen Répondre en citant



    Hyveiden kirja
    Pimennyksen




    • Ensimmäinen kappale - Kuu

    • Toinen kappale- Sumu

    • Kolmas kappale- Suunnitelma

    • Neljäs kappale - Galleriat

    • Viides kappale - Huippu

    • Kuudes kappale- Aurinko

    • Seitsemäs kappale- Paratiisi

    • Kahdeksas kappale - Ylösnousemus




_________________


Dernière édition par Ignius le Mar Oct 23, 2012 5:03 pm; édité 1 fois
Revenir en haut de page
Voir le profil de l'utilisateur Envoyer un message privé Envoyer un e-mail
Ignius



Inscrit le: 17 Nov 2010
Messages: 3429
Localisation: Catalunya

MessagePosté le: Mar Oct 23, 2012 5:02 pm    Sujet du message: Répondre en citant

Citation:




    Pimennyksen kirja
    Kappale 1 - « Kuu »




    1 Historia, josta minä kerron teille, saattaa vaikuttaa yllättävältä, mutta kun olet lukenut sen, tiedät, että se sisältää paljon totuutta.

    2 Eräänä päivänä, jolloin sää oli kaunis, kävelin koirani kanssa pitkin pieniä polkuja peltojen välillä. Olin juuri syönyt ja halusin itselleni pienen, miellyttävän nurkan, jossa voisin ottaa nokoset. Tällä toukokuisella iltapäivällä taivas oli puhtaan sininen ja pilvetön. Linnut lauloivat ja koirani kulki maissin seassa, jahdaten itseään paljon nopeampia pikkueläimiä. Se haukkui mahtavasti ja iloisesti, vaikka oli hävinyt kisan jo etukäteen.

    3 Päivä tuntui kauniilta, mutta kuun läsnäolo taivaalla koko päivän huolestutti minua. Vaikka aurinko oli paikka, jonne oli tarkoitus sijoittaa hyveelliset heidän tuomionsa jälkeen, kuu oli syntisten piinan paikka. Ensimmäinen oli nimeltään paratiisi, kun taas toinen oli helvetti. Näiden molempien jumalallisten tähtien paistaminen koko päivän ajan saattoi vain ennakoida suuria onnettomuuksia.

    4 Kumarruin ihailemaan pieniä niityn kukkia, kun äkillinen pimeys esti minua näkemästä sitä. Pimeys, kysyin itseltäni. Miten voi olla pimeää, kun on kaunis päivä ja aurinko on korkealla. Nostin katseeni taivaalle ja minut valtasi kauhu: kuu peitti nyt auringon, estäen jumalallisen valon, elämän lähteen, pääsemästä maan pinnalle. Vain pieni tulenvärinen sädekehä todisti päivän tähden olemassaolon.

    5 Koirani lopetti haukkumisen. Sanoin itselleni, yrittäen siten rauhoittua, että se oli vain yksi niistä säännöllinen kosminen tapahtuma, joista vanhat pitävät kirjaa, joka olisi pian valmis. Mutta en ollut vakuuttunut siitä. Sädekehä antoi auringonpimennykselle ahdistavan ilmapiirin. Mutta jopa tämä päättyisi kadoten, kun kuu sai lopetettua auringon valloittamisen. Se kattoi taivaan kuin muste. Jopa tähdet väistyivät tätä outoa pimennystä. Tällä hetkellä kuu päätti rikkoa fysiikan sääntöjä.

    6 Tämän pimeyden levyn keskustassa väripisteet olivat leijuvia, kuin lintujen kierto taivalla. Ne näyttivät taistelevan toistensa kanssa, sekoittuen toisiinsa eroten sitten äkillisesti. Malvanvärinen heitettiin kohti sinistä, joka väisti turkoosia, kun taas sininen pakeni punaista, itse hyökäten keltaisen kimppuun. Sitten täplät rauhoitti kirmailunsa. En voinut lopettaa kuun katselua yläpuolellani, jossa näin, kun värit jaettiin yön tähden pinnalle, lopulta luoden yhtenäisen kokonaisuuden.

    7 Täten ne pysähtyivät koko ikuisuudeksi, kun taas koirani valitti ja kätkeytyi maissipeltoon. Sitten värien täplät ilmestyivät kuusta, kuin neliöt jousipyssyn vetäminä. Oli kuin kuusi valon sädettä olisivat raapineet taivasta pitkillä, värillisillä kynsillä. Värit liittyivät todelliseksi sateenkaareksi, joka putosi jaloilleni. Näin edessäni juovikkaan värien sillan, joka pituus yltti kuusta minuun.

    8 Silloin katsoin sitä ja näin, että värien silta pudotti todellista valkoista valoa. Katsoin sitten jalkojani ja näin, että ne oli siroteltu samalla pehmeällä, maitomaisella valolla. Kuusi sädettä, jotka olivat yhdistettyinä koko sillan pituudelta, tulivat loppuihinsa liittyäkseen samaan valkoisuuteen.

    9 Vaikka olin sanoinkuvaamattomassa ahdistuksessa, päätin asettaa jalkani tälle kuun sateenkaarelle.


    Sypous




_________________
Revenir en haut de page
Voir le profil de l'utilisateur Envoyer un message privé Envoyer un e-mail
Ignius



Inscrit le: 17 Nov 2010
Messages: 3429
Localisation: Catalunya

MessagePosté le: Mar Oct 23, 2012 5:03 pm    Sujet du message: Répondre en citant

Citation:




    Pimennyksen kirja
    Kappale 2 - « Sumu »




    1 Niinpä kävelin kuuden värin raidoittamalla sillalla kohti Kuuta, sen määränpäätä, alla musteisen pimeän, tyhjän taivaan, josta ei näkynyt lainkaan tähtiä. Matka tuntui minusta kestävän ikuisuuden. Mutta, katsellessani epätoivoisena kuljettavaa matkaa, menetin tasapainon. Nimittäin värien, joista silta koostui, siteet sekoittuivat yhdeksi valkoiseksi valoksi. Silta, joka oli nyt kuin vettä, putosi kuun pinnalle. Kaaduin säälittävästi maahan ja nousin nopeasti ja harjasin pölyt vaatteistani.

    2 Näin kelmeän sumun roikkuvan ympärilläni. Sää oli kuuma ja kostea tässä tiiviissä ja hengityskelvottomassa ilmassa. Yritin edetä, mutta liikkeeni olivat hitaita ja hankalia, koska suuri määrä sumua tuntui takertuvan vartalooni. Jalkani upposivat syvälle pehmeään maahan. Toivon tuulen nousevan ja hajoittavan tämän kermaisen sumun. Mutta tämä paikka antoi sellaisen vaikutelman, ettei vähäistäkään tuulta ollut tiedossa sitten aikain alun. Sama kostea ilmapiiri oli hallinnut siitä lähtien. Uskoin itseni hautaan.

    3 Sillä hetkellä, pitkä kieli kietoutui rintani ympärille. Pelosta halvaantuneena jähmetyin siihen asentoon. Katsellen ympärilleni pystyin viimein erottamaan muotoja. Niitä oli lukemattomia ja ne muistuttivat hieman ihmistä. Yksi niistä, kooltaan jättiläismäinen, veti itsensä lähelle minua ja se oli niin ruma, etten voi sitä kuvailla. Se oli täysin alasti, sillä oli sileä iho, hien peitossa, sekä kaarevat jalat, joiden välissä miehisten ominaisuuksien jäänteet, ilman säädyllisyyttä. Huomasin myös, että sen rinta kantoi naisellisia ominaisuuksia. Toivoin löytäväni ihmisen kasvot, mutta niiden tilalla oli käärmemmäinen suu, joista lähti pitkä kieli vasemmalla puolelleni.

    4 Hirviö sanoi minulle: "Minä olen Asmodeus, Himon ruhtinas. Rafaella, Vakaumuksen arkkienkeli, on vastustajani. Ne, jotka ottavat ilon lihan vääristä asiosta, tulevat liittymään kirottujeni riveihin." En tiennyt, mitä sanoa niin kamalalle olennolle, mutta se ei odottanutkaan vastausta ja jätti minut. Silloin näin pitkän, tiheään sumuun kaivetun käytävän. Aloin kulkea sitä pitkin, pyrkien välttelemään näitä himokkaita eläimiä. Maa oli yhä vähemmän tahmea ja siitä tuli hiekkainen. Kelmeä vaalea väri antoi pikku hiljaa paikkansa tummalle turkoosille.

    5 Määrittelemättömän ajan päätyttyä, pääsin jättiläismäiselle luolalle. Titaaniset pilarit tukivat sen holveja, joita minun oli vaikea erottaa niiden korkeuden vuoksi. Homeeriset mitat täyttävä järvi vei kaiken mahdollisen tlan. Neste, joka ei aaltoillut, säteili tumman turkoosia väriä, joka levisi kiville sen ympärillä. En ollut enää niin yllättynyt, kun kivistä, joita oli kasattu kaikkialle järven rannalle, alkoi nousta hämäriä hahmoja. Niiden liikkeet olivat hitaita, hankalia ja merkityksettömiä.

    6 Ne näyttivät joutuvan tekemään yli-inhimillisiä ponnisteluja siirtyäkseen ollenkaan. Kuulin niiden kaikkien valittavan tilaansa. Sillä hetkellä, osa järven nesteestä nousi sen pinnalta. Valtava otus, jolla oli hilseilevä iho ja pitkä liskon pyrstö syntyi nesteestä. Valtavan leuan tukemat kaksi pientä smaragdista silmää kiinnittyivät minuun. Se sanoi: "Minä olen Belial, Ylpeyden ruhtinas. Uriel, Anteliaisuuden arkkienkeli, on vastustajani. Ne, jotka uskovat pystyvänsä elämään yhteisön ulkopuolella tai saavuttamaan jumalallisen aseman, tulevat liittymään minun kirottujeni riveihin."


    Sypous



_________________
Revenir en haut de page
Voir le profil de l'utilisateur Envoyer un message privé Envoyer un e-mail
Montrer les messages depuis:   
Poster un nouveau sujet   Répondre au sujet    L'Eglise Aristotelicienne Romaine The Roman and Aristotelic Church Index du Forum -> La Bibliothèque Romaine - The Roman Library - Die Römische Bibliothek - La Biblioteca Romana -> Le Dogme - The Dogma Toutes les heures sont au format GMT + 2 Heures
Page 1 sur 1

 
Sauter vers:  
Vous ne pouvez pas poster de nouveaux sujets dans ce forum
Vous ne pouvez pas répondre aux sujets dans ce forum
Vous ne pouvez pas éditer vos messages dans ce forum
Vous ne pouvez pas supprimer vos messages dans ce forum
Vous ne pouvez pas voter dans les sondages de ce forum


Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Traduction par : phpBB-fr.com