 |
L'Eglise Aristotelicienne Romaine The Roman and Aristotelic Church
Forum RP de l'Eglise Aristotelicienne du jeu en ligne RR
Forum RP for the Aristotelic Church of the RK online game
 
|
| Voir le sujet précédent :: Voir le sujet suivant |
| Auteur |
Message |
Kalixtus
Cardinal
Inscrit le: 24 Fév 2013
Messages: 12878
Localisation: Roma, Palazzo Doria-Pamphilj
|
 Posté le: Sam Juin 10, 2023 1:57 am Sujet du message: [FIN] Hyveiden kirja - Ajan lopun - |
 |
|
| Citation: | 
Hyveiden kirja
Kirja 1. Aristoteelinen myytti
|
_________________
Dernière édition par Kalixtus le Sam Juin 10, 2023 2:04 am; édité 1 fois |
|
| Revenir en haut de page |
|
 |
Kalixtus
Cardinal
Inscrit le: 24 Fév 2013
Messages: 12878
Localisation: Roma, Palazzo Doria-Pamphilj
|
| Posté le: Sam Juin 10, 2023 2:00 am Sujet du message: |
|
|
| Citation: |
Ajan lopun kirja
Kappale 1 - « Uni »
1 Minä, Aleksandriasta, Egyptistä kotoisin oleva Ysupso, kuvaan teille ilmestyksen, joka minulle annettiin unessa. Saattaa tuntua oudolta pitää unta todellisena aavistuksena, mutta ilmestysteni lukeminen osoittaa teille, että tämä ei ollut mikään tavallinen uni. Kiitän Korkeinta siitä, että hän on antanut minulle jumalallisen tehtävän välittää Hänen tahtonsa maailmalle.
2 Uneni alkoi pehmeällä valkoisella valolla. Minulla oli tarve herätä itseni, ja kuten varhain aamulla, heräsin vähitellen uneliaisuudestani. Valo toi, asteittain kuvitteellisen herätyskelloni kanssa, erän vivahteita. Sitten näin joukon olentoja, ihmisolentoja, joilla oli suuret lintujen siivet ja joiden yläpuolella oli valoisa rengas. Ne säteilivät rakkautta ja lempeyttä. Heidän katseensa olivat täynnä ystävällisyyttä ja hellyyttä.
3 Näin siellä kanssani kaikki ne ihmisolennot, jotka pyhän hyveellisen elämänsä kautta olivat saavuttaneet enkelien statuksen. Seitsemän heistä ylitti toverinsa sen hyvyyden tunteen kautta, joka heistä huokui. Tunnistin vaikeuksitta seitsemän Jumalan siunattua arkkienkeliä: Yrjö, ystävyyden omistaja, Uriel, anteliaisuuden omistaja, Rafael, vakaumuksen omistaja, Gabriel, maltillisuuden omistaja, Mikael, oikeudenmukaisuuden omistaja, Selafiel, nautinnon omistaja, ja Galadrielle, säästäväisyyden omistaja.
4 Heidän takanaan näin laajoja idyllisiä maisemia. Kaikki säihkyi suurta kauneutta, enkä halunnut mitään muuta kuin jäädä sinne ikuisiksi ajoiksi. Mutta se tuntui aivan tyhjältä. Saatoin ihailla lukemattomia valittuja, paratiisia kansoittavia. Heidän kasvoillaan oli suuren autuuden ilme. Nähdessäni tällaisen onnen täyttävän ne, jotka olivat eläneet hyveessä, iloitsin heidän puolestaan ja toivoin voivani liittyä heihin.
5 Silloin kuulin kovan mutta seesteisen äänen sanovan minulle: "Ne, jotka näet täällä, ovat niitä, jotka tiesivät saavuttaa Paratiisin, sen sanan mukaan, jonka annoin Aristoteleen ja Kristoksen haltuun. Mutta tietäkää, että tulevaisuus ei tule olemaan yhtä säteilevä kaikille." Ymmärsin, että se oli Jumala itse, joka osoitti tämän jumalallisen viestin minulle. Sitten enkelit jättivät minut yhteyteen Korkeimman kanssa. "Katso jaloillasi olevaan vesilammikkoon", Hän sanoi minulle.
6 Näin siellä kauniin maan. Auringon lempeä lämpö vaali hedelmätarhojen puita, ravitsi maissinkorvia, jotka kohosivat ylpeinä taivasta kohti, ja antoi kaiken rakkautensa vihanneksille, jotka kukoistivat. Lisäksi näin lehmien ruokailevan rauhallisesti, ja lampaiden seurassa oli lampaita, joita paimenensa pitivät turvassa. Miellyttävä tuulenvire antoi voimansa myllärin työlle, kun se sai myllyn siivet pyörimään.
7 Meri tarjosi kalastajille paljon kalaa ravinnoksi ja huokui maalaismaisia mutta niin miellyttäviä tuoksujaan niille, jotka osasivat niitä arvostaa. Tämän rauhallisen elämän keskellä muureilla ympäröity kaupunki kuhisi toimintaa. Käsityöläiset työskentelivät tarjotakseen väestölle kaiken sen, mitä se tarvitsi, ja kauppiaat ylistivät tuotteitaan markkinoille tuleville asiakkaille.
8 Lapset leikkivät, nauroivat ja juoksentelivat pitkin vilkkaita katuja. Tavernat tärisivät naurusta ja kannuihin kaadettujen nesteiden kohinasta. Pieni joukko kerääntyi pormestarin ympärille, joka kuunteli heidän kuulustelujaan ja vastasi. Kellot heijastuivat soimaan ja suuri nokkela loppiainen
Sypous
|
_________________
|
|
| Revenir en haut de page |
|
|
Kalixtus
Cardinal
Inscrit le: 24 Fév 2013
Messages: 12878
Localisation: Roma, Palazzo Doria-Pamphilj
|
| Posté le: Sam Juin 10, 2023 2:00 am Sujet du message: |
|
|
| Citation: |
Ajan lopun kirja
Kappale 2 - « Linna »
1 Ja tässä vaiheessa alkoi kauhu.
2 Taivas pimeni, sen päällä oli tummia pilviä. Ukkonen jyrähteli, kaikuu kaikissa kattopeltimökeissä. Ja sade alkoi sataa. Tulva, jollaista kukaan ei ollut koskaan ennen nähnyt, syöksyi maahan! Tuulen puuskat pyörivät ja meri vyöryi niin voimakkaasti, että näin useiden kalastajien katoavan veden alle. Kaikki ajattelivat silloin hakeutua suojaan, mutta sade ei lakannut satamasta.
3 Kolme päivää ja kolme yötä sade tuhosi kaikki maanviljelijöiden ponnistelut, ja he näkivät voimattomina satonsa kuolevan. Kadut muuttuivat virroiksi. Koko maa täyttyi vedestä. Meri iski koko raivollaan kaupunkia vastaan, tuhosi maihinnousulaiturit, tuhosi suurimmatkin veneet ja syöksyi rannikkoa vasten.
4 Sitten taivas pimeni entisestään, tukahduttaen auringon säteet kokonaan ja valaistuna vain välähdyksillä, joiden jyrinä kaikui kaikissa taloissa, joihin ihmiset kerääntyivät peloissaan. Sade muuttui yhä kylmemmäksi ja muuttui lumeksi. Jäätyminen viimeisteli sadon tuhoutumisen, ja jäinen tuuli piiskasi taloja, joissa ihmiset kärsivät kauhuissaan nälästä ja janosta uskaltamatta sanoa sanaakaan.
5 Sitten lumi muuttui raekuuroksi. Tämä myrsky koostui valtavista rakeista, jotka olivat kulhon kokoisia ja kovia kuin kivi. Ne iskivät koko voimallaan kiinteisiin seiniin ja kivirakennuksiin. Katot näyttivät kärsivän tästä kohtelusta, mutta pyrkivät vastustamaan sitä. Se ei aina riittänyt, sillä monet talot sortuivat onnettomien asukkaidensa päälle, ja heidän avunhuutonsa hävisivät katastrofin meluun.
6 Mutta marttyyrius näytti loppuvan, kun raekuurot vähenivät ja sitten loppuivat. Vähitellen ihmiset lähtivät vaatimattomista suojistaan, ja osa heistä siirtyi raadollisina kohti linnaa löytääkseen vastauksia kysymyksiinsä. Pappi ja herttua puhuttelivat sitten väkijoukkoa. Herttuan puheen keskeytti kuitenkin tornin romahdus, joka murskasi hänet ilman armoa tai toivoa vetoomuksesta.
7 Maa oli todellakin alkanut täristä. Ja onneton virkamies oli seisonut valtavan monumentin tiellä. Ihmiset ajattelivat silloin juosta takaisin suojiinsa. Mutta heikentyneet talot sortuivat yksi toisensa jälkeen. Kadut romahtivat, avautuivat lukuisiksi halkeamiksi, jotka nielaisivat maahan onnettomia, jotka olivat joutuneet hirvittävään ansaan. Muurit, joita rakeita oli jo ravistellut, murtuivat ja toivat mukanaan myös oman eränsä kuolemia.
8 Koko kaupunki romahti näin vähitellen, ja monet ihmiset ryntäsivät paniikissa ympäriinsä. Vain kirkko oli selvinnyt valloilleen päästettyjen elementtien hyökkäyksistä; pyhä rakennus näytti säästyneen katastrofilta. Maa lakkasi vapisemasta ja rauhoittui. Sanomatta sanaakaan eloonjääneet järjestäytyivät näin Jumalan taloon. Pappi oli paikalla. Hän saarnasi parannuksesta synnistä. Hänen eloisuutensa oli kultaa, mutta hänen äänessään tunsi tuskan siitä, että hänen rukouksensa eivät riittäneet auttamaan heitä. Mutta kaikki kuuntelivat papin saarnaa niin kuin eivät koskaan ennen olleet kuunnelleet.
moni asukas lähti kodeistaan messuun.
Sypous
|
_________________
|
|
| Revenir en haut de page |
|
|
Kalixtus
Cardinal
Inscrit le: 24 Fév 2013
Messages: 12878
Localisation: Roma, Palazzo Doria-Pamphilj
|
| Posté le: Sam Juin 10, 2023 2:01 am Sujet du message: |
|
|
| Citation: |
Ajan lopun kirja
Kappale 3 - « Kirkko »
1 Tuuli hakkasi kirkon sivuja ja sai sen rakenteen värisemään. Taivas, tumma ja jäinen, oli täynnä uhkaavia, Herkuleen mittasuhteita omaavia pilviä. Kaikkialla kirkon ympärillä salama repi ilmaa, ja pian sitä seurasi sen seuralainen, ukkonen, joka kauhistuneissa laumojen sydämissä kaikui.
2 Pappi rohkaisi laumaa rukouksillaan. Hän ei koskaan lakannut muistuttamasta heitä siitä, ettei heillä ollut mitään pelättävää, jos he pitivät hengessään profeetta Aristoteleen ja Messiaan Kristuksen ilmoittamat jumalalliset sanat. Uskon puhtaus ajoi hänet rohkaisemaan kuulijoitaan tekemään parannuksen synneistään. Ja hän toisti lakkaamatta, että niiden, joiden sielu oli synnin tukahduttama, oli aika tehdä ripittäytymisensä. Mutta kukaan ei enää kuunnellut häntä, kauhu polki järjen jalkoihin, ja kaikki katselivat nyt ulos kirkon lasimaalausten läpi.
3 Tässä vaiheessa kolmas onnettomuus lankesi heidän päälleen. Tuulen voimakkuus kaksinkertaistui, tuuli muuttui puuskiksi ja puuskat myrskyiksi. Katastrofi saavutti huippunsa, kun hirvittävä tornado hyökkäsi kirkkorakennuksen kimppuun. Tämä rikkoi kirkon lasimaalaukset ja tuli täyttämään rakennuksen jäisellä hengityksellään. Värillisen lasin palaset putosivat teroitettujen terien sateena alas alla olleiden onnettomien päälle.
4 Tornado työnsi penkit seiniä vasten ja rikkoi ne palasiksi. Se käänsi lauman, joka, iski yhden toisiaan vastaan. Se mursi patsaat alas niiden jalustojen päältä ja hajotti ne tuhansiksi palasiksi. Kirkon mahtavat ovet olivat useita vuosisatoja vanhoja. Ne olivat kokeneet ajan tuskat antamatta koskaan merkkejä pienimmästäkään heikkoudesta. Mutta tornado sai ne lentämään pois kuin oljenkorret.
5 Myrskyn melu peitti alleen papin kehotukset ja rukoukset. Silloin hän pysähtyi nähdessään maahan kaatuneen pienen lapsen. Valtava palkki uhkasi pudota alas ja murskata lapsen. Pappi heittäytyi hänen päälleen ja työnsi lapsen pois putoavan puun tieltä. Tämä uhraus osoittautui valitettavasti hyödyttömäksi, sillä koko rakennus romahti asukkaidensa päälle, josta vain muutama eloonjäänyt onnistui pelastautumaan.
6 Nämä eivät olleet kaikkein onnekkaimpia, sillä heillä oli lopulta epäonni todistaa viimeistä onnettomuutta. Kaupunki ei ollut enää mitään, yksi raunioiden kenttä halkeilevalla maalla. Meri oli kahlittu irti salamoiden halkoman mustetaivaan alla, pellot, laitumet ja hedelmätarhat olivat hukkuneet, ja vain muutamat harvat puut pysyivät vielä enemmän tai vähemmän pystyssä.
7 Eloonjääneet näkivät sitten jälkimmäisen syttyvän liekkeihin. He huusivat kaikella jäljellä olevalla voimallaan. Tuuli, joka tähän asti oli ollut jäinen, leimahti hetkessä tuskalliseksi kuumuudeksi avoimen taivaan alla. Pilvet punoittivat heijastaen maata kylpeviä liekkejä. Tuli nielaisi kaiken, mikä oli selvinnyt, jättimäisessä liekehtivässä infernossa. Kolmen muun onnettomuuden jäljiltä hengissä selvinneet onnettomat ihmiset ulvoivat tuskissaan, kun liekehtivä inferno tuhosi heidän lihansa, eikä heidän ruumiistaan jäänyt jäljelle mitään.
Sypous
|
_________________
Dernière édition par Kalixtus le Sam Juin 10, 2023 2:03 am; édité 1 fois |
|
| Revenir en haut de page |
|
|
Kalixtus
Cardinal
Inscrit le: 24 Fév 2013
Messages: 12878
Localisation: Roma, Palazzo Doria-Pamphilj
|
| Posté le: Sam Juin 10, 2023 2:02 am Sujet du message: |
|
|
| Citation: |
Ajan lopun kirja
Kappale 4 - « Jumalallinen tuomio »
1 Nostin katseeni altaasta, jossa kaikki nämä kauheat kuvat olivat juuri tarjoutuneet silmilleni. Vapisin, ja näiden neljän onnettomuuden uhrien kärsimyshuudot kaikuivat yhä sydämessäni. Kuumat kyyneleet virtasivat avoimesti pitkin kasvojani, niin kauhea oli näiden onnettomien köyhien kohtalo.
2 Silloin Jumala sanoi minulle pehmeällä ja lieventävällä äänellä: "Katso, kuinka kauhea on sen maailman loppu, josta niin paljon pidät. Sen tuhoavat vesi, maa, tuuli ja tuli. Mutta älä pelkää, sillä jos olet hyveellinen, voit välttää nämä turhat kärsimykset. Ja niiden, jotka elävät hyveessä, ei tarvitse olla huolissaan, koska en koskaan unohda niitä, jotka rakastavat Minua. " Näin pilvien todellakin väistyvän, tuulten tyyntyvän ja liekkien sammuvan. Mutta maa vapisi entisestään, paljastaen kauniin näyn.
3 Miehet ja naiset, jotka olivat kokeneet ne julmuudet, jotka olin nähnyt lätäkköaltaassa, poistuivat maailmasta lentäen. Heitä oli lukematon määrä, jokainen pakon edessä ahdettuna toistensa viereen, todellinen ihmismeri. Huolimatta määrittelemättömästä ajasta, jonka he olivat odottaneet maan alla, he näyttivät löytävän uuden nuoruuden. Ne lensivät pois loistavana olentopilvenä, joka oli tulossa Luojansa luokse.
4 Niiden takana näin maailman, jättimäisen ainepallon. Kaikki ihmiset olivat jättäneet sen taakseen. Sen pinta halkeili, ja titaaniset liekit nousivat näin syntyneistä halkeamista. Sitten koko maailma syttyi tuleen. Se valaisi muut tähdet voimakkaassa punaisessa valossa. Lopuksi se suoritti mittaamattomassa räjähdyksessä loppuun tehtävän, jonka Jumala oli sille uskonut.
5 Ihmiset asettuivat tähtien äärelle, siihen, mitä kutsutaan Linnunradaksi. Ne oli silloin järjestetty tiedostoon, joka näytti loputtomalta. Jotkut näyttivät iloisilta odottaessaan jumalallista tuomiota, toiset taas vuodattivat kuumia kyyneleitä katuen sitä, etteivät olleet osanneet kuunnella profeetta Aristoteleen ja Kristus, Messias, välittämiä jumalallisia sanoja. Enkelit odottivat kärsivällisesti auringossa olevia ihmisiä. Ja kuussa demonit sylkivät vihaansa tuomitun tulevaisuuden edessä.
6 Ja Jumala puhui minulle: "Katso, nämä miehet ja naiset odottavat nyt sydämensä tuomiota. Minä tein teidät pyrkimään hyveeseen, ja tein sen niin, että jos yksi teistä harjoittaisi sitä, se välittyisi muille." Siinä tunnistin Aristoteleen opetuksen ja Kristuksen sanat! "Aina on ollut tämä päämäärä", Hän lisäsi, "palvella, kunnioittaa ja rakastaa Minua, mutta myös rakastaa toisiaan. Minä olen se näkymätön käsi, joka ohjaa askeleitanne, mutta osa teistä harhautui pois Sanastani."
7 "Teidät tuomitaan yksi kerrallaan, kun kuolette, mutta niin ei aina käy. Itse asiassa jätin jäljelle olennon, jota en ole nimennyt, todistaakseni hänen väitteensä, jonka mukaan vahvojen pitäisi hallita heikkoja. Jos teidät jälleen kerran harhautetaan suureen määrään syntiä, toteutuu se, minkä näitte vesilammikossa. Jos unohdatte jälleen rakkauden, joka Minulla on teitä kohtaan, ja sen kautta lakkaatte rakastamasta Minua, kaikki tapahtuu niin kuin olette nähneet. Jos Aristoteleen ja Kristuksen paljastamaa Sanaani ei enää oteta huomioon, tuhoan maailman ja sen elämän, koska rakkautta ei enää ole. Varokaa siis, ettette anna Sanani kadota muistinne katoamisen syövereihin."
8 Tästä syystä olen ilmoittanut teille kaiken tämän. Hyveen on ohjattava jokaista askeltanne. Jokaisen on välitettävä hyve jälkeläisilleen. Tällainen on Jumalan Sana. Älkää pakenko Hänen kätensä viisasta tietä, tai tulee päivä, jolloin maailma katoaa.
Sypous
|
_________________
|
|
| Revenir en haut de page |
|
|
Kalixtus
Cardinal
Inscrit le: 24 Fév 2013
Messages: 12878
Localisation: Roma, Palazzo Doria-Pamphilj
|
| Posté le: Sam Juin 10, 2023 2:02 am Sujet du message: |
|
|
| Citation: |
Ajan lopun kirja
Kappale 5 - « Kysymykset »
1 Mutta moniin kysymyksiin ei ollut vielä vastattu. Kysyin Jumalalta, voisiko Hän valaista minua lisää, ja suuressa armossaan Hän suostui siihen.
2 Kysyin Häneltä: "Milloin meidät tuomitaan? Mitkä tulevat olemaan ne murheet ja palkinnot, joita saamme?" Hän vastasi minulle: "Kun tein ihmisistä lapsiani, päätin tehdä heistä kaikkein kauneimman lahjan: Olen tehnyt kaikista hengistänne ikuisia sieluja, jotka antavat teille mahdollisuuden päästä paratiisiin, jos noudatatte Aristoteleen ja Kristuksen opetuksia, mutta rankaisen teitä helvetissä, jos poikkeatte heidän viitoittamiltaan teiltä. Olette koko elämänne ajan tuomiostani. Jokainen ajatus, jokainen sana ja jokainen teko vaikuttaa lopulliseen päätökseeni. Kun jokainen teistä kuolee, Minä päätän ikuisen määränpäänne. Sen mukaan, olitteko hyveellinen vai syntinen, liitytte valittujen tai kadotettujen riveihin."
3 Kysyin silloin Häneltä: "Mutta mitä tulevat muistuttamaan ne ihmiset, jotka saavuttavat auringon tai kuun? Olemmeko me vain puhtaita henkiä? Mitä tulee ruumiistamme? Mitä nämä enkelit ja demonit ovat?" Se vastasi minulle: "Ruumis ei voi elää ilman henkeä eikä henki ilman ruumista, koska tein elämästä näiden kahden tilan liiton. Kun ihminen pääsee Paratiisiin tai Helvettiin, se ruumis, joka hänellä oli maailmassa, hylätään ravitsemaan elämää maan päällä, ja hänelle annetaan vastineeksi uusi ruumis. Tämä on sopusoinnussa sen ihmisen hengen kuvan kanssa, jolle se annetaan: se edustaa joko sen kauneutta tai rumuutta. Enkelit ovat niitä, jotka pyhyytensä kautta saivat niin täydellisen ruumiin, että he voivat avustaa minua auringossa. Demonit ovat niitä, jotka ovat eläneet niin paljon synnissä, että heidän ruumiinsa on pelkkää kauhua ja hirvittävyyttä."
4 Minä kysyin häneltä vielä: "Kaste on sakramentti, joka omistaa ihmisen liittymisen uskovien yhteisöön. Ilman sitä ei ole pääsyä mahdolliseen paratiisiin. Mutta mitä tapahtuu niille lapsiraukoille, joiden elämä on päättynyt ennen kuin heillä on mahdollisuus tulla kastetuksi?" Ja Hän vastasi minulle: "Teidät tein syntymällänne valittujen joukkoon, koska teillä on luontainen taipumus Minuun. Teidän syntinne ovat ne, jotka vievät teidät pois jumalallisesta täydellisyydestäni."
5. "Kaste mahdollistaa sen, että hyve lunastaa synnin; mahdollistaa sen, että rakkaus voittaa apatian. Hyveellinen, jota ei ole kastettu, ei pyyhi pois vikojaan, koska en ole siunannut hänen liittymistään uskollisteni yhteisöön. Mutta älkää uskoko, että se, että teidät on kastettu, oikeuttaa teidät tekemään syntiä ilman häpeää. Tämä sakramentti on vain keino elää hyveessä. Mutta kaikki ne, joita ei ole kastettu, olivatpa he lapsia tai aikuisia, jos he eivät ehdottomasti koskaan ole tehneet syntiä, voivat samalla tavalla päästä Paratiisiin."
6 Kysyin häneltä lopuksi: "Tapahtuuko ajan loppu väistämättä?" Hän vastasi minulle: "Ei, minä päätän tuhota maailman, jos ihmiset antautuvat yhtä paljon syntiin kuin he päätyivät ennenkin, antaen syyn luodulle, jolle en antanut nimeä. Tietäkää, että maailman tulevaisuus riippuu vain teidän hyveellisyydestänne. Teidän on kunnioitettava Sanaa, jonka välitin Aristoteleelle ja Kristokselle, sillä jos käyttäydytte kuin Oanylonen asukkaat, paheenne sitoo sen maailman kohtalon, josta niin paljon pidätte."
7. Silloin Jumala sanoi minulle, että oli tullut aika palata kotiin, että uneni oli päättynyt ja että minun pitäisi herätä. Helpottuneena siitä, että olin oppinut niin paljon Jumalalta itseltään, palasin näin pehmeään vuoteeseeni, jossa heräsin. Näistä ilmestyksistä edelleen järkyttyneenä kirjoitin tämän viestin Jumalalta niillä sanoilla, jotka Hän oli antanut minulle siihen tarkoitukseen.
Sypous
|
_________________
|
|
| Revenir en haut de page |
|
|
|
|
Vous ne pouvez pas poster de nouveaux sujets dans ce forum
Vous ne pouvez pas répondre aux sujets dans ce forum
Vous ne pouvez pas éditer vos messages dans ce forum
Vous ne pouvez pas supprimer vos messages dans ce forum
Vous ne pouvez pas voter dans les sondages de ce forum
|
|
FAQ
Rechercher
Liste des Membres
Groupes d'utilisateurs
S'enregistrer
Profil
Se connecter pour vérifier ses messages privés
Connexion
