L'Eglise Aristotelicienne Romaine The Roman and Aristotelic Church Index du Forum L'Eglise Aristotelicienne Romaine The Roman and Aristotelic Church
Forum RP de l'Eglise Aristotelicienne du jeu en ligne RR
Forum RP for the Aristotelic Church of the RK online game
 
Lien fonctionnel : Le DogmeLien fonctionnel : Le Droit Canon
 FAQFAQ   RechercherRechercher   Liste des MembresListe des Membres   Groupes d'utilisateursGroupes d'utilisateurs   S'enregistrerS'enregistrer 
 ProfilProfil   Se connecter pour vérifier ses messages privésSe connecter pour vérifier ses messages privés   ConnexionConnexion 

[Fi] Hyveiden kirja- Luominen

 
Poster un nouveau sujet   Ce sujet est verrouillé; vous ne pouvez pas éditer les messages ou faire de réponses.    L'Eglise Aristotelicienne Romaine The Roman and Aristotelic Church Index du Forum -> La Bibliothèque Romaine - The Roman Library - Die Römische Bibliothek - La Biblioteca Romana -> Le Dogme - The Dogma
Voir le sujet précédent :: Voir le sujet suivant  
Auteur Message
Ignius



Inscrit le: 17 Nov 2010
Messages: 3431
Localisation: Catalunya

MessagePosté le: Mar Oct 23, 2012 4:24 pm    Sujet du message: [Fi] Hyveiden kirja- Luominen Répondre en citant


_________________


Dernière édition par Ignius le Mar Oct 23, 2012 4:29 pm; édité 1 fois
Revenir en haut de page
Voir le profil de l'utilisateur Envoyer un message privé Envoyer un e-mail
Ignius



Inscrit le: 17 Nov 2010
Messages: 3431
Localisation: Catalunya

MessagePosté le: Mar Oct 23, 2012 4:25 pm    Sujet du message: Répondre en citant

Citation:




    Luomisen kirja
    Kappale 1 - «Maailmankaikkeus»




    Alussa oli vain Jumala.

    Mitään muuta ei ollut, ei voimia eikä liikettä. Edes maailman tähdistä erottavaa tyhjyyttä ei ollut, sillä tyhjyydelläkin on olemus. Täydellinen olemattomuus. Sitä ei voi kuvailla edes jonkin asian poissaoloksi, sillä näin sanoessamme tiedostamme sen olemassaolon mahdollisuuden. Tyhjyys, sitä on vain silloin kun pelkkä ajatuskin olemassaolosta on mahdoton. Jumala on aina, sillä ei ole mitään, minkä yläpuolella Jumala olisi, ei edes olemattomuus ole Jumalan yläpuolella.

    Jumala on aine, josta kaikki on luotu. Aine, voimat, liike ja aika ovat jumalan itse luomia. Kaikki olevainen kuului alussa Jumalalle. Hän on myös kaiken Luoja. Se on Jumala, joka luo kaiken olevaisen, antaa sille muodon ja sisällön. Hän on kaikkein korkein, koska hän on syy kaiken olemassaoloon ja puuttumiseen.

    Jumala tietää kaiken, sillä tieto oli aluksi Hänellä, Hän on luonut tiedon ja Hän on luonut sille tarkoituksen. On siis sanottava, että Jumala on kaikkitietävä. Hän on lisäksi kaikkialla, sillä minne tahansa jokin meneekin, se on aina Hänessä. Jumalalla on siis ominaisuus olla kaikkialla. Viimeiseksi, hän voi toimia missä vain, sillä Hänen ollessaan kaikkialla ja kaikkitietävä, ei ole mitään olevaa tai olematonta, joka voisi hänen toimensa estää.

    Jumala ajatteli, ja pieni piste ilmestyi. Luomalla tämän pienen pisteen, Jumala sekä loi, että hajoitti olemattomuuden. Tästedes maailma koostui olemisesta ja tyhjyydestä, sillä olemattomuutta ei enää ollut. Jumala antoi tälle pienelle pisteelle nimen ”Maailmankaikkeus” ja loi siihen lukemattomia tähtiä, jotka täyttivät tyhjyyden. Koskaan eivät tähdet ole loistaneet muualla kuin tässä taivaankannessa.

    Sen jälkeen Jumala loi kaksi liikettä: painavat paiavat asiat ovat pohjalla ja kevyet pinnalla. Hän loi myös neljä alkuainetta. Painavin oli oli maa. Sen jälkeen tulivat vesi, tuuli ja ilma. Hän asetti ne hierarkkiseen järjestykseen niiden painon mukaan. Maa oli keskellä. Sitä peitti vesi, jonka päällä oli puolestaan tuuli. Viimeisenä oli kevyin alkuaineista, tuli, joka ympäröi kaikkea.

    Tätä pyöreää olemusta Jumala kutsui nimellä ”Maailma.” Kun tämä oli tehty, Jumala ryhtyi tuhoamaan aineiden hierarkkista järjestystä. Hän asetti tulen keskelle maata, ja veden taivaalle, ilman yläpuolelle. Aineet liikkuivat vaihdellen järjestyksen ja epäjärjestyksen välillä, yrittäen muodostaa epäjärjestyksestä järjestystä. Jumala nautti nähdessään, kuinka hänen luomuksensa yritti muodostaa painon mukaisen järjestyksensä.


    Spyosu


_________________
Revenir en haut de page
Voir le profil de l'utilisateur Envoyer un message privé Envoyer un e-mail
Ignius



Inscrit le: 17 Nov 2010
Messages: 3431
Localisation: Catalunya

MessagePosté le: Mar Oct 23, 2012 4:26 pm    Sujet du message: Répondre en citant

Citation:




    Luomisen kirja
    Kappale 2 - «Elämä»


    Jumala oli täydellinen; hänen luomakuntansa epätäydellinen. Hän oli tietoinen itsestään; Hänen luomakuntansa ei ajatellut. Hän valitsi, mitä teki; Hänen luomakuntansa vain mukautui olosuhteisiin. Hän pystyi luomaan; Hänen luomakuntansa teki vain sen mikä oli tarpeellista selviytymiseen. Hän halusi rakastaa luomakuntaansa, ja saada vastarakkautta; Hänen luomakuntansa ei voinut rakastaa.

    Silloin Jumala liitti yhteen kaiken rakkauden, joka Hänessä oli. Hän loi hengen, mitä ei voinut koskea, katsoa, tuntea, maistaa tai kuulla, sillä se oli irti aineesta. Hengessä oli älykkyys, joka koostui järjestä ja tunteista. Jumala lisäsi siihen lisää itseään: kyvyn valita ja tuntea. Jumala liitti aineen ja hengen, jotta henki voisi olla yhdessä maailman kanssa. Jumala antoi tälle kaikelle nimeksi ”Elämä.”

    Mutta elämä ei ollut täydellistä. Vaikka sen oli luonut Jumala, ja se koostui Jumalasta, se ei ollut täysin kuten Jumala. Kyky valintaan oli näennäistä, sillä tieto ja mahdollisuudet eivät olleet rajoitettuja. Sen kyky tuntea oli epätäydellinen, sillä se oli tehty aineesta, persoonattomuudesta. Mutta Jumala halusi rakastaa elämää ja että myös elämä rakastaisi Häntä.

    Jotta Jumala ja elämä olisivat voineet rakastaa toisiaan, oli elämän pyrittävä lähestymään jumalallista täydellisyyttä. Koska elämän oli mahdotonta saavuttaa tätä täydellisyyttä, Kaikkivaltias loi kolmannen liikkeen: korkeammat asiat kulkisivat kohti Jumalaa. Toisin sanoen aine, josta elämä oli tehty, kulkisi maailmassa, koska se meni alaspäin. Mutta koska se oli myös tehty hengestä, joka oli kevyttä, se pyrki myös kohti jumalallista täydellisyyttä.

    Maailmassa elämä otti moninaisia muotoja, pienimmistä aina suurimpiin asti. Kasvit täyttivät itsensä tähtien valolla, ja peittivät maailman vehreällä kerroksella. Eläimet vaeltelivat tai liitelivät kasvien välissä. Siinä missä Jumala näytti liikkumattomalta, elämä näytti hyvinkin liikkuvaiselta. Itse asiassa Jumala ei ikuisena tuntenut tarvetta tähän liikkumiseen, kun taas elämän piti pysyä liikkeessä. Hän siis oli liikkumaton. Mutta tämä loppumaton liikehdintä kiehtoi Jumalaa, ja siitä hän piti luomakunnassaan kaikkein eniten.

    Mutta Jumala ei ollu suunnitellut elämän liikehdintää päättymättömäksi voimaksi, ja kun tämä jatkui, oli välttämätöntä että eläimet söisivät kasveja, että petoeläimet söisivät riistaeläimiä, ja että eläinten ruumiit lahoaisivat kasvien ravinteeksi. Kuolema siis muodostui oleelliseksi osaksi elämää. Mutta jotta elämä ei tuhoaisi Hänen luomuksiaan, Jumala päätti jakaa kaikki lajit kahteen vastavuoroiseen ryhmään, joita kutsuttiin miespuolisiksi ja naispuolisiksi. Molemmat olivat yhtäläisiä, ja olivat tarkoitettuja etsimään toisiaan yhdistyäkseen, ja tällä tavoin jatkaa elämää ikuisesti.

    Jumala siis loi elämän lisäksi myös ajan, jolloin kuolemaa seuraa elämä, elämä loppuu kuolemaan, ja jälkeläiset seuraavat vanhempiaan. Samalla tavoin vesi liittyi taivaaseen sataakseen taas alas, ja ruokkiakseen jokia; tuli jätti tulivuoria ruokkimaan maata, joka kerääntyi ruokkimaan tulta keskuudessaan. Koko maailma oli yksinkertainen elämän liikkeessä, kun taas Jumala ilmaantui liikkumattomana, paeten ajan rajoituksia.



    Spyosu


_________________
Revenir en haut de page
Voir le profil de l'utilisateur Envoyer un message privé Envoyer un e-mail
Ignius



Inscrit le: 17 Nov 2010
Messages: 3431
Localisation: Catalunya

MessagePosté le: Mar Oct 23, 2012 4:26 pm    Sujet du message: Répondre en citant

Citation:




    Luomisen kirja
    Kappale 3 - «Olennot»


    Tietty joukko olentoja, vain pieni osa elämää, päätti kulkea maailmaa, löytääkseen uusia lajeja, niin
    eläin- kuin kasvikunnasta. He ottivat omaisuutensa ja matkasivat maailmalle antaen löytämisen janon johdattaa heitä tässä ratkaisuissaan.

    Tällä tavoin he tarkastelivat maailmaa. He kapusivat vihreille kukkuloille ja valtaville vuorille. He ylittivät rotkot, joivat joista ja lepäsivät niityillä. He tutkivat kaiken mitä elämä , vieläpä helposti ja kauniisti heille tarjosi. Näin he maistoivat hunajaa ja hedelmiä. He olivat huumaantuneita kukkien tuoksuista. He ihailivat revontulia ja sateenkaaria.

    Jumala, täydellisyydessään , oli tehnyt elämästä ihmeen, ilon heille jotka voisivat sitä maistaa.
    Siltikään olennot eivät pystyneet käsittämään lahjan todellista arvoa. Niinpä tämä pieni joukko hämmästyi jokakerta kun he kohtasivat uusia lajeja. Jokainen laji oli varustettu ominaisuudella, joka teki niistä ainutlaatuisia. Näin ollen pieni ryhmä ihaili kuinka Jumala oli varustanut elämän lukemattomilla rikkauksilla. Jokaisen uuden lajin jälkeen heille tuli tilaisuus ihailla uusia luomakunnan ominaisuuksia.

    He tapasivat lehmiä ruohoisilla laidunmailla, imettämässä vasikoitaan. Kauempana he ohittivat tuulessa aaltoilevan vehnäpellon. He ohittivat rauhassa laiduntavat valkoiset pehmeät lampaat.
    Matkallaan läpi maailman he kuulivat lintujen iloisen laulun. Nostamalla katseen ylös taivaalle he näkivät pehmeät valkoiset pilvet , auringonvalossa kylpevän taivaansinen.

    He pysähtyivät maistelemaan erillaisia vihanneksia, kaikki mahdollisia muotoja, tuoksuja ja makuja. Aterioinnin aikana he kuulivat hevosten laukkaavan kauempana niityllä. Myöhemmin he saapuivat järvelle jossa kalat kisailivat keskenään. Lähellä rantaa kasvoi yksi metsän valtavista tammista jonka oksat olivat kuin jättimäinen vihreä kupoli. Tuonnenpana he tulivat viljapellolle jonka tähkiä aurinko hyväili. Joitakin sikoja oli syömässä siellä. Kaikki nämä olennot eivät yllättäneet pientä ryhmää ainoastaan monimuotoisuudellaan vaan myös yhdellä yhteisellä piirteellä.

    Todellakin jokainen luoduista ajatteli itseään etuoikeutettuna Jumalan lajina. Jokainen kehitti omaa erityistä ominaisuuttaan oman syyn vuoksi. Lehmät ylistivät jälkeläisiään, lampaat villaansa, linnut siipiään, hevoset nopeuttaan, kalat, merien suurimman alueen hallintaa, tammet pitkäikäisyytään, vilja, hedelmät, ja vihannekset makujaan ja tuoksujaan, sika voimaansa....



    Spyosu


_________________
Revenir en haut de page
Voir le profil de l'utilisateur Envoyer un message privé Envoyer un e-mail
Ignius



Inscrit le: 17 Nov 2010
Messages: 3431
Localisation: Catalunya

MessagePosté le: Mar Oct 23, 2012 4:27 pm    Sujet du message: Répondre en citant

Citation:




    Luomisen kirja
    Kappale 4 - «Epäilys»


    Pieni joukko päätti pysähtyä hetkeksi. He olivat saapuneet vihreälle mäelle, jossa kauniit kukat kasvoivat ja mehiläiset keräsivät mettä. Pieni tuulahdus pyyhkäisi ohitse heiluttaen hieman ruohoa. Linnut lauloivat. Tähdet syttyivät tuikkimaan kun olennot astuivat syrjään ja asettuivat ympyrään istumaan. Heidän mielensä oli synkkä, koska jokainen heistä pohti samaa kysymystä.

    Kaikki lajit joita he olivat tavanneet olivat varustettu jollain tietyllä ominaisuudella. Lehmillä olennoilla jotka laidunsivat rauhassa, oli suuret perheet. Lampailla oli pehmeä ja runsas villa.
    Lintujen siivet kuljettavat niitä halki maailman. Hevoset , jalot ja kiihkeät eläimet, laukkaasivat salaman nopeudella. Kalat olivat valtavien merien valtiaita. Siat olivat voimakkaita ja villejä.
    Jopa kasveilla oli omat erityiset ominaisuudet. Tammet olivat varustettu pitkäikäisyydellä joka veti vertojaan niiden isolle koolle. Vilja valtaisana määränä peitti laajoja alueita. Viljan tähkät olivat täynnä elämää. Hedelmillä oli herkullinen makea maku ja vihanneksilla ruokahalua kiihottava tuoksu.

    Pieni joukko olentoja kysyi itseltään. Mutta miksi heidän lajillaan ei ollut mitään omaa erityistä ominaisuutta?

    Eittämättä, pienellä joukolla olentoja oli kädet, mutta niiden voima ei ollut sama kuin sioilla. Eittämättä , heillä oli jalat mutta ei niin kestävät jotta kantaisivat heidät niin kauas kuin lintujen siivet, eikä niin nopeat kuin hevosten. Eittämättä he voivat lisääntyä mutta eivät niin nopeasti kuin lehmät ja vilja. Eittämättä, joillakin oli parta mutta se oli aika pieni verrattuna lampaiden runsaaseen villaan.
    Eittämättä, he olivat täynnä elämää ja terveyttä mutta paljon vähemmän kuin viljat, hedelmät ja vihannekset. Ja he eivät edes uskaltaneet verrata itseään pitkäikäisiin ja suuriin tammiin.

    Kaikki nämä olennot, eläimet ja kasvit, jokainen niistä oli vahva näyttö siitä että ne olivat Jumalan suosiossa. Niiden ominaisuudet olivat aivan erityisiä.
    Pieni joukko koitti selvittää ominaisuutta joka olisi se heidän oma erikoisuutensa. Laji seisoi pystyssä mutta minkä hyödyn se heille antoi? ”Ei mitään”, oli yksimielinen vastaus.

    Heidän kädet olivat tottuneet käyttämään työkaluja mutta oliko se korvaus puuttuvista kynsistä tai muista kehon vajaavaisuuksista? Heidän vatsansa oli niin heikko että he joutuivat keittämään lihan ennen syömistä. Ja heidän silmänsä eivät olleet niin tarkat kuin kissoilla tai pöllöillä joten heidän piti käyttää valoa pimeässä. Heidän turkkinsa ei ollut kovin paksu joten se pakotti heidät hakeutumaan suojaan kun satoi vettä , pyrytti lunta tai kun rakeet ja tuuli piiskasivat maata.

    Pieni joukko olentoja alkoi itkeä saatuaan yhteenvedon tehdyksi. Nyt he olivat vakuuttuneita siitä että Jumala ei pitänyt heidän lajistaan. Hän halveksi heitä, Hänen luomistaan he olivat pohjasakkaa.

    Syvä hiljaisuus oli laskeutunut jokainen haki katseeltaan vastausta toisistaan. Mutta yksikään katse ei löytänyt vastausta. He alkoivat kyynelehtiä.

    Mutta yksi heistä oli jäänyt kauemmaksi ryhmästä. Hän katsoi ylös tähtiin. Muut seurueen jäsenet eivät välittäneet hänestä, vähäjärkisestä. Hän vastasi heille usein ” Onnnelliset ovat köyhiä uskossa...” mutta ei voinut lisä siihen vastinetta. Mutta kuitenkin heistä vain yksi ihmetteli sitä mitä Jumala toivoi, muut sen sijaan valittivat kohtaloaan.
    Tämän yhden miehen nimi oli Oane.



    Spyosu


_________________
Revenir en haut de page
Voir le profil de l'utilisateur Envoyer un message privé Envoyer un e-mail
Ignius



Inscrit le: 17 Nov 2010
Messages: 3431
Localisation: Catalunya

MessagePosté le: Mar Oct 23, 2012 4:27 pm    Sujet du message: Répondre en citant

Citation:




    Luomisen kirja
    Kappale 5 - «Kokous»


    Jumala katseli pientä joukkoa itkeviä olentoja ja liikuttui. Heistä tuntui, että Hän oli hylännyt heidät, koska heillä ei ollut ainutlaatuisia kykyjä. He olivat jo alkaneet uskoa, että Hän inhosi heitä, vaikka Hän rakasti jokaista luomustaan täydellisellä rakkaudella. He kuuluivat Hänelle, ja heidän vihaaminen olisi kuin vihaisi osaa Itsestään. Hän oli luonut maailmankaikkeuden, maailman, ja kaiken elämän pystyäkseen rakastamaan niitä. Ja Hän rakasti.

    Rakkaudellaan Jumala oli antanut kunkin lajin edustajille kykyjä niin, että ne voisivat kukin löytää erityisen paikkansa Hänen luomakunnassaan. Mutta tämä hieno lahja pysyi näkymättömänä tämän pienen olentoryhmän silmille. Niissä ihmisissä, joista ryhmä koostui, asui epäilys, ja he olivat sokeita Hänen rakkaudelleen. Heidän kyyneleensä olivat vilpittömiä, mutta epäoikeudenmukaisia. He pyysivät vain Hänen rakkauttaan, mutta eivät ymmärtäneet, että Hän rakasti heitä jo.

    Muunlaiset olennot olivat jo tietoisia lahjoistaan, mutta eivät olleet ymmärtäneet niiden syytä. Ne kaikki uskoivat olevansa ainoita, jotka oli niin palkittu. Joidenkin mielestä vain voima ja valta olivat Jumalan lahjoja. Toiset tekivät saman virheen nopeuden, lukuisan jälkikasvunsa, pitkäikäisyytensä, villansa, kykynsä lentää, tai heille osoitetun reviirinsä suhteen. Täten kaikki pitivät yksin itseään Hänen suosimana ja uskoivat olevansa Hänen suosikkinsa.

    Mutta tämä ihminen, jota Oaneksi kutsuttiin, kuljetti itsessään orastavaa itua kyvystä, jonka Jumala oli antanut ihmiskunnalle. Vähitellen hän saavutti tietoisuuden todellisesta rakkaudesta, jolla Jumala suhtautui luomukseensa. Hän alkoi ymmärtää, että Jumala rakasti jokaista luomisen osaa, mutta ei vielä tietänyt miksi. Sitten hän vietti aikansa katsomalla tähtiä, toivoen löytävänsä Korkeimman, mutta ei tiennyt mitään Jumalan kaikkialla levittäytyvästä läsnäolosta.

    Sitten Jumala päätti, että oli tullut aika antaa oikea paikka maailmankaikkeudessa lajille, jonka joukosta löytyi yksilö, joka ymmärsi rakkauden, ainoan elämän todellisen tarkoituksen. Hän ajatteli silloin, että Hänen luomien olentojen oli osoitettava rakkautensa Häneen. Tätä tarkoitusta varten, hän päätti tuoda kaikki luontokappaleet yhteen paikkaan ja kysyä heiltä, mitä elämä oli. Mitä hän tekisi heidän kanssaan riippuisi heidän vastauksistaan.

    Ja vain yhdellä Jumalan ajatuksella kaikki olennot koko maailmassa tiesivät jumalallisesta kutsusta. Odottelematta ne lähtivät matkaan. Vihreällä mantereella oli valtava tasanko. Siellä koko maailman oli tarkoitus tavata ja kuulla jumalallinen kysymys. Siellä oli tarkoitus päättä universumin kohtalosta.

    Kesti monia vuosia tuoda yhteen niin paljon olentoja. Kaikki eivät selvinneet tästä pitkästä matkasta, mutta yksikään ei aikonut kääntyä takaisin. Jumala oli asettanut niihin lannistumattoman halun saapua suureen luomakunnan kokoukseen. Ne ylittivät syvimmät meret ja korkeimmat vuoret, jäätiköt, aavikot ja niin monet muut vaikeat paikat. Ne kuitenkin jatkoivat edelleen elämistään, kuolemistaan, syömistään ja lisääntymistään, mutta eivät kertaakaan lakanneet etenemästä.

    Ja lopulta tuli ratkaiseva päivä, jolloin koko luomakunta oli kokoontunut yhteen.



    Spyosu


_________________
Revenir en haut de page
Voir le profil de l'utilisateur Envoyer un message privé Envoyer un e-mail
Ignius



Inscrit le: 17 Nov 2010
Messages: 3431
Localisation: Catalunya

MessagePosté le: Mar Oct 23, 2012 4:28 pm    Sujet du message: Répondre en citant

Citation:




    Luomisen kirja
    Kappale 6 - «Kysymys»


    Se oli kaikkein valtavin olentojen kokous, joka oli koskaan pidetty.

    Heitä oli tuolla tasangolla mijardeittain. He olivat kokoontuneet sinne ilman vähäisintäkään vihamielisyyttä. Sudet odottivat lampaiden, koirat kissojen, haukat hiirien ja leijonat gasellien lähellä. Jopa kasveilla oli edustajansa. Siten siis koivut, kuusipuut, poppelit, oliivipuut, omenapuut, taatelipalmut ja muut puut muodostivat suurimman koskaan nähdyn metsän. Paikalla olivat myös vehnä ja kaura, kukat, vihannekset ja hedelmät. Jättimäinen tasanko oli todellinen elämän pyhättö, sillä he kaikki odottivat kärsivällisesti Jumalan ilmestymistä.

    Silloin ukkonen jyrisi, pilvet halkesivat ja raoista laskeutuva pehmeä valo valaisi taivaan. Mahtava hiljaisuus laskeutui kokoontuneiden olentojen keskelle. Taivaallinen loiste tuli ja seuraavaksi kuultiin vakava ääni, pureva, mutta silti sees. Ääni antoi itsestään ymmärtää näin: ”Kuunnelkaa minua, te, jotka sain siitettyä, sillä olen teidän Jumalanne. Ilman Minua teitä ei olisi ja Minulle omistatte kaiken uskollisuutenne.”

    Jumala lisäsi: ”Moni teistä on väittänyt Minun valinneen osan teistä etuoikeutetuiksi, mutta en ole toistaiseksi ilmaissut mieltymystäni keneenkään yli muiden. Aika, jona muutan tilanteen, lähestyy. Aika, jona teen valinnan Luomusteni keskuudesta, on tulossa. Aika, jona nimeän lajin keskuudestanne ”Lapsikseni”, on tulossa. Valinnan tekoa helpottaakseni kysyn teiltä yhden kysymyksen.”

    Ja Jumala kysyi heiltä näin: ”Te elätte Minun ansiostani, sillä olen teidän luojanne. Te ravitsette itsenne, te lisäännytte, te kasvatatte jälkeläisenne. Mutta ette tiedä minkä vuoksi elätte. Kertokaa, minkä merkityksen olen mielestänne antanut elämälle?”

    Suurin osa olennoista ei pystynyt vastaamaan. He katsoivat toisiinsa, yrittäen löytää vastauksen melko outoon kysymykseen naapuristaan. On mahdollista huomata kalan pysyvän onnellisena, tietämättä kuitenkaan onnellisuuden syytä. Hevonen kopsutti kaviollaan maata. Koivu kaartui, yrittäen toivottomasti etsiä vastausta juuristaan. Ja jopa kyyhkynen rapsutti päätään mietiskelyn merkiksi.

    Mutta yksi heistä astui eteenpäin. Se näytti olevan varma itsestään ja vastauksestaan. Kaikki muut lajit antoivat tietä ja hetken kuluttua sen ympärille oli muodostunut tyhjä alue. Se nosti katseensa Jumalaan, ja jo sen vilkaisusta pystyi huomaamaan sen kelpoisuuden. Se vastasi: ”Teit luomuksistasi eläviä, jotta he voisivat ravita itsensä. Teit heidät voimakkaiksi, jotta he voisivat ahmaista heikommat. On siis selvää, että kyseessä on tapa, jolla varmistetaan vahvempien valta yli heikkojen.”

    Se lisäsi: ”Tahdon todistaa olevani lajini viimeinen edustaja. Vain vahvin selviytyi omieni parista. Jos Te nimeätte minut ”Lapseksesi”, voin näyttää Teille kenen, kaikista olennoista, on hallittava maailmaa.”

    Se odotti Jumalan onnitteluja oikeasta vastauksesta, mutta turhaan, sillä Hän ei vastannut.


    Spyosu


_________________
Revenir en haut de page
Voir le profil de l'utilisateur Envoyer un message privé Envoyer un e-mail
Ignius



Inscrit le: 17 Nov 2010
Messages: 3431
Localisation: Catalunya

MessagePosté le: Mar Oct 23, 2012 4:29 pm    Sujet du message: Répondre en citant

Citation:




    Luomisen kirja
    Kappale 7 - «Rakkaus»


    Jumala ei vastanut olennolle joka oli puolustanut vahvojen valtaa ylitse heikkojen.

    Hän kääntyi toisten olentojen ryhmän puoleen. Juuri se ryhmä koostui ihmiskunnasta, joka oli vaeltanut maailmalla. Jumala tiesi, että tämä ryhmä uskoi olevansa Hänen hylkimä. Nämä ihmiset luulivat, että he olivat vailla minkäänlaista kykyä. He uskoivat olevansa luomakunnan poikkeukset, koska he olivat kaikkein huonoimmat. Kuitenkin, yksi heistä, ihminen joka kantoi nimeä Oane, ajatteli ilman varmuutta tietävänsä vastauksen Ylimmän kysymykseen.

    Koska Oane epäröi, hän katsoi usein tähtiin, toivoen näkevänsä Jumalan. Hän rakasti Jumalaa hartaalla rakkaudella, mutta hän ei tienyt oliko se kaiken elämän todellinen tarkoitus. Hän halusi antaa vastauksen Hänelle, mutta hänen ryhmänsä tervehti häntä heikkomielisenä eikä kukaan halunut päästää häntä puhumaan. Mutta Jumala oli kaikkitietävä. Hän oli kuunnellut ihmisten ryhmän valituksia. Mutta erityisesti Hän oli oivaltanut rakkauden ja epäilyksen Oanen sydämessä.

    Sitten taivaista loisti valonsäde valaisten Oanen. Kaikki olennot olivat hämmästyneitä, ihaillen pehmeää valoa, joka valaisi ihmistä. He perääntyivät, jättäen hänet yksin Jumalan kasvojen eteen. Hän katseli hänen valaistua ruumistaan uteliaalla katseella. Sitten hän kääntyi joukkonsa jäsenten puoleen. Ensimmäistä kertaa elämässään hän ei kyennyt näkemään heidän katseistaan halveksuntaa, vain kunnioitusta.

    Jumala kysyi häneltä: "Ja sinä, ihminen, eikö sinulla oli vastausta Minulle? Minä kutsuin kaikki Minun luomukseni saadakseni oikean vastauksen kysymykseeni. Te saavutte ettekä vastaa. Joten nyt minä kutsun sinut tekemään sen!" Sitten Oane, peläten luojanasa ääntä, nosti hänen katseensa häntä kohti ja sanoi: "Mutta oi Korkein, en tiedä onko vastaukseni oikein..." Ja Jumala käski häntä: "Sano se ja minä vastaan sinulle"

    Sitten Oane vastasi: "Sinä loit luomuksesi jakamaan ravintoa. On välttämätöntä, että he tappavat toisiaan ravitakseen itseään ja toisia. Samoin on tarpeen, että he puolustavat heidän elämäänsä. Kuitenkaan, ei ole ketään, joka on vahva tai heikko. Kukaan ei ole suurempi tai alhaisempi kuin toiset. Me kaikki elämme tavallista elämää ja olemme kaikki sinun nöyriä palvelijoita. Koska olet Luojamme. "

    "Siksi annoit kyvyn kaikille luomuksillesi, aina vain kauniimman. Jokaisella on on paikkansa Sinun luomuksena. Heidän kykynsä teki mahdolliseksi löytää oma paikkansa. Yksikään olento ei ole Silmissäsi toistaan parempi, Oi Korkein. Sinun rakkautesi meihin kaikkiin on samanlaista ja meidän on rakastettava sinuakin. Koska ilman Sinua, ketään meistä ei olisi olemassa. Sinä loit meidät ilman että kukaan käski tehdä niin ja meidän on rakastettava sinua kiitoksena.

    "Meidät on sidottu materiaaliin, noudatettava aineen lakeja, mutta meidän on tavoiteltava sinua, Henkistä Kaikkeutta ja Täydellisyyttä. Siksi minun mielestäni syy siihen, miksi Sinä annoit meille elämän, on rakkaus." Siihen Jumala sanoi: "Ihminen, koska sinä olet ainoa joka ymmärtää rakkauttani, teen sinusta Minun lapseni. Koska tiesit että lajisi kyky on rakastaa Minua ja rakastaa toisianne. Toiset lajit voivat rakastaa vain itseään."

    Spyosu


_________________
Revenir en haut de page
Voir le profil de l'utilisateur Envoyer un message privé Envoyer un e-mail
Ignius



Inscrit le: 17 Nov 2010
Messages: 3431
Localisation: Catalunya

MessagePosté le: Mar Oct 23, 2012 4:29 pm    Sujet du message: Répondre en citant

Citation:




    Luomisen kirja
    Kappale 8 - «Päätös»


    Kaikki olennot yllättyivät Jumalan päätöksestä, tehdä ihmisistä Hänen lapsensa. He eivät ymmärtäneet mitään rakkaudesta, eivätkä käsittäneet Kaikista Korkeimman Jumalan myöntävän sille niin suuren merkityksen. He alkoivat kuiskia keskenään, toivoen jonkun heistä pystyvän selittämään tämän jumalallisen valinnan.

    Mutta Jumala käänsi Äänensä kohtii niitä olentoja, jotka eivät olleet pystyneet antamaan vastausta. Hän sanoi heille: ”Te, jotka ette osanneet vastata minulle, ja silti vaaditte olla Minun etuoikeutettuni. Henkenne ei ole enää oleva ylhäinen. Ne eivät enää ole taipuva suuntaani. Sillä olette tästä eteenpäin oleva alistettuja ihmisille, luontonne on koostuva vain kaikesta maallisesta. Riistän teiltä kielen. Te määitte, ammutte, hirnutte, mau'utte tai haukutte ajan loppuun asti!”

    Sitten Jumala käänsi Äänensä kohti olentoa, joka oli vakuuttanut vahvojen hallitsevan heikkoja. Hän sanoi hänelle: ”Annan sinulle mahdollisuuden todistaa valintasi, sillä olet niin varma siitä. Saat säilyttää sielusi, mutta kehosi olkoon varjoa. Täten olet elävä, yksin, ihmisten keskuudessa, kunnes minä sinut suruistasi vapautan. Täten kukaan ei ole näkevä sinua, ja kukaan ei ole nimeävä sinua, sillä minä Itse päätin olla näkemättä tai nimeämättä sinut.”

    Jumala käänsi Äänensä Oanea kohti ja sanoi tälle: ”Olen tehnyt sinun lajistasi Lapseni. Teen nyt sieluistanne Sydämeni. Ne eroavat muiden lajien sieluista siinä, että ne vastedes ovat jäävä ylhäisiksi ja taipuva taivaallisen Täydellisyyteni suuntaan. Täten jaan ajan seitsemään osaan, 'päiväksi' kutsutuiksi, jotta joka seitsemäs päivä te olette tapaava toisenne kunnioittaaksenne isäänne, Minua.”

    ”Mutta sinun ja sinun lajisi on silti tarpeen tehdä työtä laajentaakseenne lajianne. Kaikki muut luomukseni, paitsi häntä, jota en nimennyt, olen alistanut sinulle. Näin ollen sinä olet ravitseva heitä, ilman, että he erikseen pyytäisivät sinua niin tekemään. Tämän omaavasi kyvyn hoivata itseäsi ja muita lajeja nimeän ”työksi”. Mutta jottette koskaan unohda tämän kyvyn olevat lahja Minulta, palkinnoksi Oanen hyvästä vastauksesta, työ olkoon raskasta, vaikeaa, karskia ja uuvuttavaa. Mutta älkää surko kärsimystä, jota se aiheuttaa, sillä oikeasti antamani lahja on hyvä ja kaunis.”

    ”Jotta korvaatte, tulevissa sukupolvissa, heidät, joiden elämä loppuu, annan teille toisen vieläkin kauniimman lahjan. Tätä rakkautta, jota odotan teiltä, annan mahdollisuuden myös ohjata toisianne kohtaan, pariskuntina. Keskinäinen hellyys ja halu olkoon tämän virheettömän tunteen osia, sopien sielunne ja maallisuutenne sekoitukseen. Jälkikasvu olkoon sen tavoite. Mutta vain rakkaus, jonka Minä olen siunaava, on mahdollistava tämän lihallisen himon, niin, että pysytte Rakkauteni alla.”

    Sitten Jumala loi kaksi tähteä maailman yläpuolelle. Yksi säteili valoa ja oli nimeltään ”aurinko”. Toinen kylmästi hohtaen oli nimeltään ”kuu”. Jumala selitti Oanelle: ”Huomaa, että uskollisuutesi on kuin lapsi on uskollinen vanhemmilleen tai olen niin ankara kuin vanhempi on lapselleen. Sen vuoksi, jokaisen teistä kuoltua, olen tuomitseva heidät eletyn elämän mukaan. Aurinko tulvikoon valoaan maailmaan päivittäin, todisteena Rakkaudestani Luomuksilleni. Teistä he, jotka lähetän sinne ovat elävä ikuisuuden onnellisina. Mutta päivien välissä kuu on ottava vallan. Ja teistä he, jotka sinne olen lähettävä, ovat enää tunteva pelkkää tuskaa.

    Spyosu


_________________
Revenir en haut de page
Voir le profil de l'utilisateur Envoyer un message privé Envoyer un e-mail
Montrer les messages depuis:   
Poster un nouveau sujet   Ce sujet est verrouillé; vous ne pouvez pas éditer les messages ou faire de réponses.    L'Eglise Aristotelicienne Romaine The Roman and Aristotelic Church Index du Forum -> La Bibliothèque Romaine - The Roman Library - Die Römische Bibliothek - La Biblioteca Romana -> Le Dogme - The Dogma Toutes les heures sont au format GMT + 2 Heures
Page 1 sur 1

 
Sauter vers:  
Vous ne pouvez pas poster de nouveaux sujets dans ce forum
Vous ne pouvez pas répondre aux sujets dans ce forum
Vous ne pouvez pas éditer vos messages dans ce forum
Vous ne pouvez pas supprimer vos messages dans ce forum
Vous ne pouvez pas voter dans les sondages de ce forum


Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Traduction par : phpBB-fr.com